Lähempänä

Mielenkiintoista, kuinka Julia Roberts on Closer – Iholla -elokuvan naispääosassa. Minun mielestäni Natalie Portmanin roolihahmo on selkeästi tärkeämmässä osassa elokuvassa ja muutkin tuntuvat olevan samaa mieltä: Portman sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden ja Golden Globen. Julia Roberts on kuitenkin suurempi tähti ja siksi sivuosallaan pääosassa.

Elokuva oli yhtä nokkelaa sanailua. Vuoropuheluissa oli kieltämättä parhaimmillaan miellyttävää terää, toisaalta niitä vaivasi vahva epäuskottavuuden tunne. Ei kukaan puhu oikeasti noin (kukaan ei osaisi keksiä sellaista määrää napakoita vastauksia oikeassa keskustelussa).

Tietty vieraus ja tarttumapinnan puute häiritsi muutenkin. Neljän päähenkilön välinen piirileikki tuntui turhanpäiväiseltä, tyhjältä. Miksi elokuvan henkilöt toimivat kuten toimivat? En saata ymmärtää.

Onneksi elokuva oli sentään paikoin hauska, joten sen parissa ei aivan pitkästynyt kuin hetkittäin. Terävä dialogi vaipui välillä tympeäksi jankkaamiseksi, jossa ei ole mitään mieltä. Se sentään selvisi, että Lontoossa on hieno akvaario, joka täytyy käydä ehdottomasti katsastamassa joskus.

Sarjakuvaelämää

Hohoo, olen sarjakuvasankari! Aura Ijäksen sarjakuva Enter-lehden avustajaristeilyltä dokumentoi kesäisen Tukholman-risteilyn uskollisesti ja hauskasti; tiedä sitten, paljonko tuo viihdyttää muita kuin osanottajia, mutta itse hihittelin tarmokkaasti.

Muuten, jos joskus kaipaatte hifihuoltoa Tampereella, voin suositella Kuninkaankatu 46:sta löytyvää Audiotasoa. Kaiuttimesta hajosi bassoelementti muuton yhteydessä, mutta Audiotasossa se paikattiin nopeasti ja tehokkaasti. Suosittelen.

Viimeinen talo vasemmalla

Kauhuelokuvistaan tunnetun Wes Cravenin debyyttiohjaus Last House on the Left perustuu mielenkiintoista kyllä Ingmar Bergmanin elokuvaan Neidonlähde. Bergmanin teosta en ole nähnyt, joten en pääse vertailemaan, mutta veikkaan, ettei elokuvilla valtavasti yhteistä ole.

Tarinaltaan Last House on the Left (tyhmä suomentamaton nimi, pah) on varsin perinteikästä urbaanilegendojen moraalisaarnaosastoa. Nuori tyttö tekee tuhmia, nuori tyttö saa ansionsa mukaan ja vähän päälle. Viinanjuonti, rintaliivittömyys (elokuva on vuodelta 1972 ja siltä näyttää) ja huumeidenkäyttö johtavat julmaan kuolemaan.

Jossain vaiheessa tunnelmaltaan ahdistavan oloinen leffa muuttuu komedialliseksi splatteriksi. Tasapainottelu ahdistuksen ja komediallisten elementtien välillä ei täysin toimi, sanoisin, ja välillä leffa juuttuu hieman harhailemaan. Elokuvaa onkin vaikea suositella muuten kuin mielenkiintoisena kuriositeettina Cravenin uran kehityksestä kiinnostuneille.

Muuttoelämyksiä

Muuttaminen oli tehokasta puuhaa. Kaikki tavara siirtyi kolmella reissulla ja edellisenä iltana hoidetulla pienimuotoisemmalla roudaamisella. Lautapelikokoelmassa olikin kantaminen, huh – monta laatikkoa ja kassillista noita pelejä onkin. Muuten irtonaisin omaisuus mahtui suurimmalta osin 35 muuttolaatikkoon.

Uusi kämppä on hieno! Laminaatiksi luultu lattia onkin tammiparkettia ja asunto on muutenkin huikean tasokas edelliseen verrattuna. Aikaisempi asukaskaan ei ollut vielä ehtinyt tehdä tuhojaan; vain eteisen oven listassa on koiran raapimat jäljet. Muuten asunto on hyvässä kunnossa.

Harmittaa vain nettiyhteyden puute. Tämä kirjoitus on kirjoitettu keskiviikkona, saa nähdä milloin juttu pääsee nettiin. Elisan Sauli ja Pauli toivottavasti kytkevät netin maanantaina; kytkös haluttiin siirtää keskiviikolle, mutta jonkun tahon tyrimisen ja hidastelun vuoksi sellainen ei onnistukaan. Toivottavasti edes maanantaina, hoh.

Sillä välin ollaan muiden nettiyhteyksien varassa. Karmea tila, olla ilman mitään nettiyhteyttä kun kännykän selaimellakaan ei pääse sähköposteihin. Olisin sitä paitsi odottanut, että PowerBook olisi tehnyt kiltisti yhteistyötä puhelimen kanssa ja nettiyhteys olisi järjestynyt sitä kautta, mutta ei, ei sellainen sovi…

Muuttavalle sattuu

Arvatkaapa lähteekö mukaan teepurkki, joka on yhä teipattuna kiinni edellisen nelisen vuotta sitten tapahtuneen muuton jäljiltä?

Pakkaaminen on ollut yllättävänkin helppoa, parikymmentä laatikkoa on täyttynyt melko pienellä tuskalla. Ikävämpi homma on purkaa ne jotenkin järkevästi keskiviikkoon mennessä, jotta laatikot saa palautettua.

Lisäksi täytyy toivoa, että tämä jatkuva sade loppuisi tiistaihin mennessä.