Ikea-elämysmatkailua

Tänään suuntasimme sisustuksellisen tarmomme Ikean tarjonnan tutkimiseen. Emme olleetkaan käyneet aikaisemmin, joten olihan tuo, melkoinen elämys.

Huolellinen suunnittelu auttoi asiaa: päämäärättömän harhailun sijasta tiesimme, mitä jahtasimme. Suunnitelmiin tuli kyllä muutoksia, aika laillakin, mutta ostostelu sujui silti kätevästi.

Ikean konsepti on kerrassaan toimiva, kaikki sujui näppärästi ja tietysti sekin, että matkustimme pari tuntia ylipäätään päästäksemme kauppaan innosti ostostelemaan sitten kaikkea pientä ja sekalaista. Nyt on pihvipihdit, drinkkimikseri, hengareita ja niin edelleen…

Varsinaiset tavoitteet, sohvapöytä ja pari lamppua, saatiin, mutta niidenkin suunnitelmat menivät täysin uusiksi. Sellaista se on; jalkalamppu näytti kaupassa vähemmän kivalta kuin kuvastossa, joten päädyimme toiseen. Pikkupöydät olivatkin liian isoja ja sohvapöytä sitäkin isompi, joten ostimmekin kaksi pikkupöytää sohvapöydäksi ja rahin – niin se menee.

Kotimatkalla nähtiin panssarivaunuja. Ohittelin rohkeasti, eivät suuttuneet ja ampuneet tykillä perään.

Aamulla kärrättiin 30 muuttolaatikkoa kotiin; oli siinäkin hommaa, varsinkin kun rahtaaminen piti tehdä pienellä VW Golfilla. Lainalaatikon mies suhtautui hieman epäluuloisesti, ”tuollako meinasit kuskata?”, mutta eipä ole muutakaan. Kaksi reissua Pispalaan vei lopulta melkein tunnin, mutta ainakin saatiin laatikot ja Ikeaankin päästiin ihan hyvissä ajoin.

Nyt pakkaamaan!

Viikonlopun elokuvat: Lemony Snicket, Constantine

Viikonloppuna katseltiin taas vaihteeksi elokuvia. Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja houkutti jo teattereissa, mutta jäi silloin väliin. Virhe korjattiin oitis, kun elokuva tuli tarjolle.

Tykkäsin, kovastikin! Johanna ihastui elokuvaan selvästi vähemmän, mutta minua juonen outoudet eivät haitanneet. Elokuvan kerrassaan hurmaava estetiikka lumosi minut täysin, enkä ehtinyt murehtia juonta. Jim Carrey loisti eksentrisenä kreivi Olafina ja pääosalapsetkin olivat kerrassaan hyviä.

Juoni oli kieltämättä outo ja normaalijärjen logiikalla kummallinen. Tietyn satufiltterin läpi se oli sen sijaan ihan järkeenkäypä, vaikka joitain juttuja jäikin vähän auki (kuten esimerkiksi niiden kaukoputkien merkitys). Varasin joka tapauksessa oitis ensimmäisen Lemony Snicket -kirjan kirjastosta, mieleni tekee tutustua tarkemmin.

Constantinen odoteltiin jotain Hellboyn tyyppistä: kevyttä toimintaviihdettä okkultismivirityksin. Ja pah. Keanu Reeves oli surkea, kuten oletimme, eikä elokuvaa muukaan pelastanut. Alku oli hidas, vasta joskus tunnin kohdalla alkoi tapahtua – tällaisen elokuvan pitäisi minun mielestäni kuitenkin imaista mukaansa heti, eikä vasta tunnin päästä. Juoni oli muutenkin melkoista huttua, kuten suurin osa elokuvasta muutenkin. Tämä kannattaa jättää suosiolla väliin.

Hyvää palvelua!

Tänään saimme iloita hyvästä palvelusta. Askossa kävimme sohvaostoksilla ja ystävällinen myyjä antoi meille ihan omatoimisesti tinkaamatta yli 250 euroa alennusta sohvasta. Jee. Meille tulee siis uusi sohva, tosin toimitusaika venyi elokuun loppuun. Vaan mikäs kiire tässä. Hieno tulee; itse suunniteltu moduulisohva. Kolmen istuttava vuodesohva, divaanilla – tuntuvat olevan divaanit nyt in. Sopii meillekin, mukavahan siinä on lojua läppärin kanssa. Pehmeä divaani on sitä paitsi kiva lisä, kun nyt päädyimme vähän kovempaan vuodesohvaan.

Hyvää oli palvelu myös VVO:lla, jossa kävimme allekirjoittamassa asumisoikeussopimuksen. Sietää tietysti ollakin, sen verran paljon joudumme asumisoikeudesta maksamaan, mutta joka tapauksessa palvelu oli erinomaisen aurinkoista niin vastaanotossa kuin varsinaisesti asioidessa.

Nyt kun mansikatkin on saatu pakastettua, elämä näyttää kerrassaan mainiolta. Vielä kun malttaisi odottaa huomiseen, jolloin selviää, mitä Johanna pitää vuosipäivälahjastaan ja mitä outoa ja ennennäkemätöntä saan lahjaksi. Johannakin sai vihdoin luettua toistaiseksi tuoreimman Potterin, jonka annoin jo kaksi vuotta sitten vuosipäivälahjaksi. Mikäpä kiire tässä valmiissa maailmassa, etenkin kun Johanna sai kirjan luettua juuri sopivasti ennen Halfblood Princen ilmestymistä. Se ostettaneen yhdessä huomenna.

Upgrade the Irons!

No niin! Nyt on Iron Maidenit päivitetty! Anttilan kaksi levyä 15 eurolla -kampanja johti lopulta viiden Iron Maiden -levyn ostamiseen. Nyt löytyy koko sarja The Number of the Beastista Fear of the Darkiin (eli aikaisemman Dickinson-kauden studiolevyt ja Live After Death) remasteroituina versioina. Real Dead Onen jätän yhä päivittämättä, koska sitä en juuri kuuntele, enkä Paul Di’Annon laulamaan Killersiin tartu edelleenkään.

Remasteroidut versiot ovat hankkimisen arvoisia. Live After Death etenkin, sillä se lisää toisen levyn ja uusia biisejä. Muilla levyillä lisäbiisejä ei ole, mutta paremmat soundit. Hintakaan ei nyt huimaa, kun huomioi, että vanhat levyt saa kuitenkin myytyä jollain viidellä-kuudella eurolla alta pois. Päivitykselle tulee siis hintaa pari euroa. Kyllä kannattaa!

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki