Yksi sana

Kelly Osbornen uusi hitti One Word on suorastaan häkellyttävän hyvä kappale lähtökohtiinsa nähden, artistilta, jolta ei odottaisi oikeastaan mitään. One Word kierrättää vahvasti Visagen Fade to Greytä ja tuoreemmasta tavarasta Ladytronia, joten ei kai ole ihmekään, että lopputulos miellyttää.

Biisin taustalta löytyy Osbornen uuden levyn tehnyt Linda Perry. 4 Non Blondes ei ole ehkä vakuuttavin krediitti, mutta Perry on tehnyt paljon töitä mm. Pinkin, Christina Aguileran ja Gwen Stefanin taustalla. Monimuotoisuutta siis riittää, ja näemmä taitoa väsätä kasaripastisseja. Ei paha.

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki

Parannusta halvalla

Cure-faneille huomautettakoon, että hienoja remasteroituja tuplaversioita Faithista, Seventeen Secondsista ja Pornographystä saa Playsta 12 punnalla eli noin 18 eurolla. Suomen levykaupoissa nuo maksavat helposti päälle 25 euroa, joten hintaero on huomattava.

Uuden materiaalin ja remasteroinnin laadusta en sitten tiedä – tilaan omiani juuri parhaillaan.

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki

Kirjastohistoria

Taannoin kauhistelemani kirjastohistorian tentti osoittautui lopulta aika helpoksi.

Järvelinin Kunnankirjastojen toimintaedellytykset ja kirjastontarkastajan rooli kirjastotoiminnan kehittämisessä Kuopion läänin tarkastuspiirissä v. 1921-1961 oli itse asiassa lähteenä tentin helpoimmalle kysymykselle: kunnankirjastojen toimintaa haittasivat 1950-luvulla lainsäädännön puutteellisuus (vuoden 1928 kansankirjastolaki oli pahasti vanhentunut), määrärahojen ja pätevän henkilökunnan puute (ongelma, joka täyttää näihin aikoihin sata vuotta!) ja sodanjälkeiset tilaongelmat Kansanhuollon täyttäessä kirjastojen tilat. Muut ongelmat seurasivat sitten näistä, enemmän tai vähemmän.

Ekholmin Kielletyt kirjat osoittautui pahan kysymyksen lähteeksi, kun sensuurin sijasta kysyttiinkin kirjapoistojen jälkikeskustelua. Auts. Muistin, että Heikki Poroila kirjoitteli asiasta jotain, mutta mitä? Tyhjää löi, mutta toivottavasti onnistuin kirjoittamaan edes sen verran asiaa, että selviän tentistä kunnialla.

Tämän kesän tentit on siis tehty, työ gradun parissa sen kun jatkuu. Tekstiä ei ole syntynyt yhtään, mutta ohjelmointityö on sentään edennyt, jotenkuten.

Julkaistu
Kategoria(t): Koulu

Team America ja Dead Birds

Eilisen elokuvasessio alkoi South Parkin tekijöiden Team America: World Police -leffalla. Myrskylintujen tyyliin marioneteilla toteutettu toimintapätkä irvaili … niin, mille? Ainakin Amerikan maailmanpolisoinnille, mutta pilkan varsinaisena kohteena taisi sittenkin olla Hollywood.

Huumori ei juuri purrut. Ihan hauskaa, joo, mutta liian tyhmää. Aiheesta olisi saanut paremmankin elokuvan. South Park -leffa osoitti, että tekijät pystyisivät parempaankin. Tällaisenaan elokuvan parasta antia olivat hyvät biisit, joihin tiivistyivätkin elokuvan parhaat vitsit.

Toinen elokuvamme oli yllättävämpi valinta ja teki todella suuren vaikutuksen laadullaan. Dead Birds kertoo Amerikan sisällissodan aikaisesta rosvokoplasta, jotka ryöstävät pankin ja piiloutuvat autiolle plantaasille yöksi ennen suuntaamista Meksikoon. Kuten arvata saattaa, matka ei seuraavana aamuna jatku.

Elokuvan tunnelma on erittäin ahdistava. Tyylikäs ranskalaistyylinen maalaistalo on todella vaikuttava ympäristö ja täynnä tunnelmaa. Elokuva on karmiva, sen verran rauhallisesti kauhua viritellään. Sisällissodan kaoottinen kuohunta on todella hyvä tausta kauhuelokuvalle, kas kun kukaan ei ole aiemmin keksinyt. Erikoinen ratkaisu erottuu ja toimii erittäin hyvin.

Lopulta kaikki saa vielä sopivan selityksen, juoni ei jätä avoimia kysymyksiä. Jos jää epäselvyyksiä, ohjaaja Alex Turnerin sivuilta löytyy linkki Dead Birds Movie Field Guideen, jonka selitykset vastasivat hyvin pitkälle saamaani käsitystä. Lienee selvää, ettei opasta kannata lukea ennen elokuvan katsomista.

Dead Birds oli todellinen yllättäjä. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Japanilaisten kauhuelokuvien ystävät saanevat tästä ihan hyvän kauhuelämyksen, me ainakin pidimme kovasti.

Viiniä ja lihaa

Nautimme eilen herkullisesta ateriasta: possun ulkofilettä, aurajuustoperunoita, bearnaisekastiketta ja oivallista mozzarellasalaattia. Mozzarellasalaattikin sai kerrassaan erinomaisen basilikan säväyksen basilikalla maustetusta oliiviöljystä.

Hyvä ruoka tarvitsee seurakseen hyvän viinin. Alkosta löytyi kalifornialainen Talus Pinot Noir vuodelta 2002. Viini on hieman kehittynyt, keskitäyteläinen, notkea, kirsikkainen, vaniljainen, kevyen tamminen ja hienostunut.

Lunttasin siis Alkon hinnastosta. Ihan hyvältä kuulostaa kuvaus, ainakin viini oli miellyttävän pehmeää. Punaviiniksi siis kerrassaan hyvää, ja ehdottomasti parempaa kuin Pfaffenheimin Gewürztraminer.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka