Ilolla huomaamme Sikiöasennon muuttaneen ja saaneen alustakseen WordPressin. Onnea uudelle tulokkaalle, toivottavasti päivittäminenkin käy nyt helpommin ja taajemmin…
Yllätystöitä
Työllistyin yllättäen, kun Suomen Kirjastoseuran Kirjastopäiville kaivattiin saliavustajaa paikkaamaan sairastapausta. Saliavustaja huolehtii esitystekniikasta ja kun tapahtumapaikkana on yliopisto, jonka luentosaleja on tullut ihmeteltyä jo viiden vuoden ajan, päätin kokeilla onneani. Aikaahan on, ja pieni palkkio lämmittää aina mieltä vaikka tällä hommalla ei varsinaisesti vaurastumaan pääsekään.
Minut löytää siis tänään ja huomenna luentosalista A2b valvomasta tietoiskujen kulkemista sujuvasti. Perjantaille varsinkin on luvassa pitkä päivä, mutta onneksi esitykset vaihtuvat puolen tunnin välein, riittääpähän vaihtelua.
Kaikkeen sitä saakin itsensä sotkettua, kun pysyy tarkkana ja vastailee työtarjouksiin nopeasti.
Podcasting
Koska podcasting on jännää ja uutta, minunkin piti kokeilla. Tuloksena syntyi Lautapelaaja.netin podcast, joka käsittelee lautapelejä.
Ensimmäinen episodi käsittelee Industrial Waste -lautapeliä ja kestää noin puoli tuntia. MP3-tiedostolla on kokoa 9,3 megaa. Laatu on yllättävänkin hyvä noin pieneksi tiedostoksi.
Podcastin tekeminen oli suhtkoht helppoa. Projekti vaati hieman ohjelmien asentamista (Soundflower ja LineIn) ja vähän treenausta, mutta sujui sitten ihan näppärästi. Puhuminen vaatii sekin vähän harjoitusta, mutta suomeksi kun yritti niin homma toimi hyvin. Englanninkielisen podcastin tekeminen onkin sitten jo vaikeampi juttu.
Olen ihan tyytyväinen tulokseen. Kuulisin mieluusti palautetta kuuntelijoilta, kiinnostaako tällaista kuulla jatkossakin.
Risteilyviini #1
Ensimmäiseksi risteilyltä tuomistani viineistä avattiin Pfaffenheim Gewürztraminer 2002. Valitsin tämän noin kahdeksan euron valkoviinin sen elsassilaisuuden vuoksi – elsassilaisista valkoviineistä on hyviä kokemuksia, esimerkiksi viimeksi nautittu Dopff Riesling Grand Cru Schoenenbourg oli erinomaista (joskin kieltämättä melkoisesti kalliimpaa kuin kahdeksan euroa).
Tämäpä olikin sitten eri juttu, mutta eipä se Riesling ollutkaan. Gewürztraminer on vallan eri rypäle, eikä ensinkään niin hyvää. Kuiva ja pistävän mausteinen viini ei sointunut meidän puolikuivia ja hedelmäisiä valkoviinejä arvostavaan makuumme.
Risteillen
Oho. Kas kun on vierähtänyt aikaa edellisestä päivityksestä. Noh, nyt on jotain tapahtumaakin, josta kirjoittaa. Suuntasin nimittäin Tukholmaan Enterin avustajaristeilylle.
Porukka oli etukäteen tuntematonta, mutta ihan mukaviltahan nuo vaikuttivat. Tusinan verran innokkaita oli mukana, muiden muassa Vesa, jonka arvelin tuntevani korkeintaan yhden asteen etäisyydeltä (mikä Vesan risteilystä kirjoittaman blogimerkinnän perusteella oli hyvä arvio: minä tunnen Ilarin, joka tuntee Vesan), lautapeliharrastaja Hanna, risteilyn sarjakuvaksi piirtänyt Aura ja Burger eli Ville Vuorela. Villen olinkin tavannut jo Lahdessa Munterin peliviikonlopussa jonkin aikaa sitten.
Risteilyn virallinen osuus (jotta kyseessä oli asiaankuuluvasti koulutustilaisuus) meni onneksi sutjakkaasti, eikä varsinkaan Enterin lukijatutkimuksen tuloksiin perehtyminen ollut lainkaan tylsää, päinvastoin. Pelikolumnistina suhtautuu tietysti tietyllä haikeudella siihen, että Enterin lukijoita eivät pelit kiinnosta…
Muutoin risteilyn ohjelma oli pääasiassa pelailua. Pelattuja pelejä kommentoin Gameblogissa enemmän, mutta todettakoon tässäkin, että Werewolf on todella mainio peli. Siitä kiitos Hannalle. Gameblogissa ei puhuta mitään GameCube-peleistä, mutta niitäkin hakattiin, Super Monkey Ballin mainiota tennistä jopa turnauksen verran.
Kun olen sellainen kun olen, en voi sanoa saaneeni suuresti uusia ystäviä muista risteilijöistä, mutta tulipahan tutustuttua. Seura oli kerrassaan miellyttävää ja tunnelma letkeä.
Tukholmaa kiertelin itsekseni. Pöräytin bussilla keskustaan, kävelin NK:lle ja Galleriania katselemaan ja sieltä sitten kävellen takaisin Vikingin terminaalille. Tuliaisina mukaan tarttui jo viime reissulla kuolaneritystä kehittänyt levy big bandin tulkitsemia Mario- ja Zelda-hittejä. On se hyvä, vaikka kallis olikin. Sen sijaan Tukholman oivallisesta SF-Bokhandelnista tai Gallerianin EB Games -pelikaupasta ei tarttunut mukaan mitään – säästäväisyys iski. Kiinalaisesta roinasta kiinnostuneille mainittakoon vielä City-terminaalin vieressä oleva Hong Kong Trading Company, josta Johannalle löytyi tyylikäs karppimuki.
Laivan tax freestä sen sijaan innostuin ostamaan viinejä, kun kerran ilmaiseksi sai: risteilyn lahjuksiin kuului nimittäin nippu arvosetelejä, joita sai tuhlata laivalla haluamallaan tavalla. Voitin vieläpä toisen nipun kerrassaan mainiosti menneestä lautapeliturnauksesta. Viineistä kirjoitan lisää, kun ne on juotu (toinen on jo, mutta sitäkin saatte odottaa hetkisen).
Risteily oli siis kaikin puolin viihtyisä. Voisin lähteä toistekin samalla porukalla.