Aamulehdessä kirjoitettiin tänään asumisoikeusasuntojen uudesta tulemisesta. Ainakin Tampereella asumisoikeusasunto kannattaa: tarjolla on mainioita asuntoja tuntuvasti vuokra-asuntojen markkinahintoja halvemmalla. Mekin muutamme (toivottavasti, vielä ei olla papereita allekirjoitettu…) tilavaan kolmioon, kun vastaavalla vuokralla saisi vain kaksion. Talo on uusi, 2003 valmistunut, ja varsin hyvässä kunnossa. Kyllä kelpaa!
Juhannuselokuvia: Nousukausi, Willard, Gothika, Napoleon Dynamite
Juhannus meni rauhallisesti koti- ja mökkioloissa, kuten yleensä – meilläpäin ei suuremmin juhlita. TV:n kehnon tarjonnan vuoksi katselimme sen sijaan useamman elokuvan:
Nousukausi oli hauska. Idea oli astetta mutkikkaampi kuin olimme odottaneet, mikä oli ihan myönteinen yllätys. Tuloksena oli ihan kelpo komedia, mutta mitäpä muuta sitä noinkin mainiolta näyttelijäkaartilta odottaisi. Pienenä toiveena tosin suomalaisiin elokuviin soisi hieman enemmän näyttelijöitä: Kari-Pekka Toivonenkin on noin joka leffassa.
Willardin idea rottien kanssa viihtyvästä miehestä vaikutti hyvältä, mutta valitettavasti leffa ei oikein toiminut. Yritystä oli ja suorituskin vähän sinne päin, mutta pahimmaksi ongelmaksi jäi lopulta tylsyys ja toisaalta juonen itsestäänselvyys. Elokuva oli sitä paitsi sisältönsä kiinnostavuuteen nähden auttamatta liian pitkä. Aiheesta olisi saanut ihan kivan 45-minuuttisen tv-ohjelman. Elokuva on näemmä uudelleenfilmatisointi aikaisemmasta, olisiko se sitten parempi, tiedäpä tuota.
Gothika oli merkittävästi odotettua parempi. Kauhuelokuvanhan on tarkoitus pelottaa: siinä Gothika onnistui ihan kohtuullisesti, joskin hieman helpoimman kautta säikytellen. Juoni oli kuitenkin sellaista huttua, jota ei pahemmin kannata tarkastella: vilauskin juonen suuntaan riittää kaatamaan hommasta kaiken järjen. Nimikin on kehno: Gothika ei kerro mistään mitään, eikä liity mitenkään mihinkään. Not Alone olisi ollut osuvampi (joskin melko varmasti jo käytössä). Tunnelmaltaan leffa oli kuitenkin ihan ok, ehkä se riittää.
Napoleon Dynamite oli Johannan löytö, ja kerrassaan erinomainen olikin. Tästäkin on muuten niminapinaa: leffan suomenkielinen nimi on Dynamiitti Napoleon. Miksi? Napoleon Dynamite kun on leffan päähenkilön nimi. Oli miten oli, kyseessä oli herkullisen omituinen high school -leffa (tavallaan tästä tulee mieleen Ghost World). Jo elokuvan sijoittaminen aikaan on yllättävän vaikeaa; nykyaikaa, kyllä, mutta jonkun ihmeellisen retrovääristymän läpi. Jokseenkin surrealiset henkilöhahmot ajavat joka tapauksessa tätä elokuvaa eteenpäin, juonella on vähemmän merkitystä. Henkilögalleria on maukas ja dialogi ratkiriemukasta. Suosittelen, oudomman huumorin ystäville.
Yksi sana
Kelly Osbornen uusi hitti One Word on suorastaan häkellyttävän hyvä kappale lähtökohtiinsa nähden, artistilta, jolta ei odottaisi oikeastaan mitään. One Word kierrättää vahvasti Visagen Fade to Greytä ja tuoreemmasta tavarasta Ladytronia, joten ei kai ole ihmekään, että lopputulos miellyttää.
Biisin taustalta löytyy Osbornen uuden levyn tehnyt Linda Perry. 4 Non Blondes ei ole ehkä vakuuttavin krediitti, mutta Perry on tehnyt paljon töitä mm. Pinkin, Christina Aguileran ja Gwen Stefanin taustalla. Monimuotoisuutta siis riittää, ja näemmä taitoa väsätä kasaripastisseja. Ei paha.
Parannusta halvalla
Cure-faneille huomautettakoon, että hienoja remasteroituja tuplaversioita Faithista, Seventeen Secondsista ja Pornographystä saa Playsta 12 punnalla eli noin 18 eurolla. Suomen levykaupoissa nuo maksavat helposti päälle 25 euroa, joten hintaero on huomattava.
Uuden materiaalin ja remasteroinnin laadusta en sitten tiedä – tilaan omiani juuri parhaillaan.
Kirjastohistoria
Taannoin kauhistelemani kirjastohistorian tentti osoittautui lopulta aika helpoksi.
Järvelinin Kunnankirjastojen toimintaedellytykset ja kirjastontarkastajan rooli kirjastotoiminnan kehittämisessä Kuopion läänin tarkastuspiirissä v. 1921-1961 oli itse asiassa lähteenä tentin helpoimmalle kysymykselle: kunnankirjastojen toimintaa haittasivat 1950-luvulla lainsäädännön puutteellisuus (vuoden 1928 kansankirjastolaki oli pahasti vanhentunut), määrärahojen ja pätevän henkilökunnan puute (ongelma, joka täyttää näihin aikoihin sata vuotta!) ja sodanjälkeiset tilaongelmat Kansanhuollon täyttäessä kirjastojen tilat. Muut ongelmat seurasivat sitten näistä, enemmän tai vähemmän.
Ekholmin Kielletyt kirjat osoittautui pahan kysymyksen lähteeksi, kun sensuurin sijasta kysyttiinkin kirjapoistojen jälkikeskustelua. Auts. Muistin, että Heikki Poroila kirjoitteli asiasta jotain, mutta mitä? Tyhjää löi, mutta toivottavasti onnistuin kirjoittamaan edes sen verran asiaa, että selviän tentistä kunnialla.
Tämän kesän tentit on siis tehty, työ gradun parissa sen kun jatkuu. Tekstiä ei ole syntynyt yhtään, mutta ohjelmointityö on sentään edennyt, jotenkuten.