Muutaman päivän mittainen loma alkoi lauantaina Johannan serkun häillä Raumalla. Hienot juhlat olivat – hyvin erilaiset meidän juhliimme verrattuna, mutta erilainen oli hääparikin. Ruokaa, juomaa ja tanssia riitti. Vauhdikas bändi oli hieno juttu juhlien kannalta, eikä morsiamen veljen bändi tainnut juuri soitettuja biisejä tai aikaa laskeskella, vaan musiikkia riitti koko illan pitkälle yöhön asti. Erillisille jatkoille ei ollut tarvetta, vaan innokkaimmat vieraat juhlivat hääpaikalla aamuneljään.

Suomalaisesta juhlakulttuurista täytyy todeta yksi ihmetyksen aihe: iloisessakin juhlassa soitettiin lopulta aika surullista musiikkia. Menevää, mutta teksteiltään huononlaisesti tilanteeseen sopivaa. Jotain se kai kertoo suomalaisesta mielenlaadusta, että häissäkin pätevästä menomusiikista käyvät Levottoman tuhkimon ja Haavoittuneen sydämen kaltaiset kappaleet. Ehkä siksi minä ja Johannakin pidämme niin paljon esimerkiksi monista Pet Shop Boysien biiseistä – niissäkin yhdistyvät jopa traagiset tekstit tanssittavaan ja menevään musiikkiin.

Sunnuntaina häistä palattuamme ehdimme olla kotona alle pari tuntia, kun matka vei Helsiinkin Johannan kummien tarjoamalle risteilylle. Hytti oli hienoin tähän mennessä, kyllä luksus aina kelpaa. Myös ruoka oli kerrassaan mainiota, kiitos vain ateriat tarjonneille! Tukholma oli entisensä, oli ihan mukava käydä pitkästä aikaa. Ehkäpä mielenkiintoisin vierailukohde oli Kuninkaallinen kirjasto.

Jäin kadehtimaan kauppojen peliosastoja. NK:llakin myytiin import-pelejä ja japanilaisia pelisoundtrackeja. Vain erittäin suolainen hinta esti minua ostamasta levyä, jolla big band tulkitsi Mario- ja Zelda-tunnareita. Toisessa kaupassa pääsin jo hivelemään äärimmäisen kiinnostavan Katamari Damacyn koteloa – en ostanut, kun ei se jenkkiversiona kuitenkaan meillä toimi. NK:n elokuvahyllyistäkin löytyi jokunen Ghibli ja muu animepätkä, olisipa Stockallakin…

Hieno loma siis kaikin puolin, vaan kyllä väsyttääkin. Raskasta on lomailu!