CD WOW! DVD rentals on mielenkiintoinen online-videovuokraamo. Asiakkaat maksavat kiinteää kuukausihintaa (15 puntaa), jolla saa vuokrata niin monta elokuvaa kuin haluaa. Elokuvat kulkevat postitse ja CD WOW! maksaa postikulut kumpaankin suuntaan. Mitään palautusaikoja tai myöhästymismaksuja ei tunneta.

Homman juju on siinä, että kullakin asiakkaalla saa kerralla olla lainassa vain kolme elokuvaa. Kun yhden palauttaa, saa ottaa uuden. Valikoiman pitäisi olla laaja (24500 elokuvaa), en sitten tiedä montako kappaletta kutakin elokuvaa on, miten helppoa haluamaansa on sitten saada. Valikoima on kuitenkin perusvuokraamoa tuntuvasti laajempi.

Idea on joka tapauksessa hyvä ja sopii aktiivivuokraajalle. Kyllä mekin harkitsisimme, jos Suomeen moinen rantautuisi. Jos hinta olisi sopiva, palvelu olisi mainio. Mieluummin ottaisin tuollaisen kuin elokuvakanavan, se on selvää. Kuka haluaisi ryhtyä pioneeriksi horjuttamaan Makuunin markkina-asemaa?

Day After Tomorrowin kohdalla odotukset eivät olleet järin korkealla. Tulos olikin sitten jokseenkin sitä, mitä arveltiinkin: näyttäviä tehosteita, mutta muuten kökkö elokuva. Kaikki elementit löytyivät: päähenkilön huono suhde läheiseen (poissaoleva isä), romantiikkaa (poika ja tyttöystävä), viattomia ja liikuttavia sivullisia (syöpää sairastava lapsi, koira), meuhkaava besserwisser-tiedemies, skeptisesti tiedemiehen meuhkaamiseen suhtautuvia hallinnon edustajia, hengenvaarallisia tempauksia…

Perusideasta kuitenkin plussaa. Uusi jääkausi ei kai ole tieteellisesti mikään mahdoton juttu, ilmaston lämpeneminen voi joka tapauksessa aiheuttaa suuria muutoksia ilmastolle. Ihan noin nopeasti ja dramaattisesti tilanne ei kuitenkaan taida kehittyä. Juonen uskottavuus ja dialogin taso olikin sitten vielä vähemmän uskottavaa… Juoni oli joka tapauksessa hyvin ei-amerikkalainen kaikessa ympäristöhenkisyydessään. Muuta hyvää elokuvasta saakin sitten hakea. No, olihan se jäätynyt New York aika komia.

Toisena elokuvana katseltiin sarjamurhaajafilmi Dahmer. Tarina oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta koska odotimme kauhuelokuvaa, jouduimme pettymään rajusti. Totuushan on, ettei Dahmer ole millään lailla pelottava elokuva. Kyllähän Dahmer pari murhaa elokuvassa tekee, mutta se nyt on ilmeistä. Pelottelun sijasta elokuva keskittyi inhimillistämään Jeffrey Dahmeria – kauhistuttavan pedon sijasta maalattiin kuvaa ahdistuneesta, homoseksuaalisuuttaan huonosti käsittelevästä miehestä, jolla oli vaikeuksia vanhempiensa kanssa. Edelleen tässä ei ole mitään väärää, mutta ei siinä mitään pelottavaakaan ole. Dahmer olikin elokuvana lähinnä tylsä.