Essenin kaupungin turistibyroo vastaanotti hetki sitten hotellivaraukseni. 12.-16.10.2005, hotelli kuin hotelli, kunhan maksaa alle 100 euroa yöltä ja sijaitsee messukeskuksen lähellä.
Kananrintaa ja crème brúléeta
Lauantain illalliseksi rakentelin annokset Parhaan keittokirjan reseptin mukaan. Kalkkuna tosin vaihtui kanaan, mutta se on pientä. Kanan rintafileet leivitin ja paistoin pannulla. Kana asetettiin paprikapedille, joka tehtiin kuullottamalla pannussa sipulia. Sipulin sekaan laitetaan valkosipulia ja suikaloitu paprika. Tilkka vettä sekaan ja annetaan hautua kannen alla viitisen minuuttia. Sen jälkeen sekaan heitetään desi tai pari tomaattimurskaa ja keitetään. Tulos on todella hyvä.
Viiniksi valitsin Madeiran hyvien kokemusten perusteella portugalilaisen Vinho Verden, Gatéon. Hyvää oli.
Jälkiruoaksi yritin tehdä crème brúléeta, mutta se epäonnistui useammallakin tavalla. Täytyy yrittää joskus toiste uudestaan. Melkoisen vaivalloista laitettavaa se joka tapauksessa on, joten ihan heti tuskin viitsin.
Pitkä pimeä talvi
Pitkä pimeä talvi vaikutti varsin kiinnostavalta elokuvalta: päähenkilönä on pienessä syrjäkylässä asuva sarjamurhaaja, jonka viimeisin murha paljastuu ennen aikojaan. Lupaava idea jäi vain pahasti puolitiehen. Ensinnäkin: Dexter Miles ei ole mikään Hannibal Lecter ja Malcom McDowell ei ole Anthony Hopkins. Elokuvan vakavin puute oli sen mitäänsanomaton tylsyys. Henkilöt olivat joko ärsyttäviä idiootteja tai muuten vain tympeitä.
Elokuvan loppu oli sentään jollain tapaa yllätyksellinen, mutta toisaalta silti melkoinen pettymys. Huono poliisityö oli senkin takana: ei ihme, jos rikokset eivät selviä, kun kaikki poliisit ovat itsepäisiä ja ylimielisiä idiootteja.
Huono käsikirjoitus, keskinkertaiset näyttelijät, taidoton ohjaaja – eipä tuollaisista aineksista saa oikein mitään irti. Saapa olla viimeinen kerta, kun vuokraamme jonkun tuntemattoman elokuvan, jota edes joku jossain ei ole kehunut.
Kunnallisvaalit
Lehti uutisoi kunnallisvaaleista kaiken oleellisen:
Uupuneet Ropponen, Borg ja Pesonen vuoden mittaiselle hermolomalle
Työllistymistä ja tyhmyyttä kirjastossa
Työllistyimme. Johanna sai kahden vuoden työsopimuksen osa-aikaisena ja määräaikaisena kirjastosihteerin sijaisena. Sama työ kuin ennenkin, mutta pariksi vuodeksi ja korotetulla palkkaluokalla. Siisti juttu. Minua taas työllistettiin loppuvuodeksi kokopäiväisesti, sekin on kerrassaan mainio juttu. Ehkäpä saan jo ensi vuonna raavittua rahat kokoon Essenin lautapelimessuja varten. Tänä vuonna, kuuten viimeksikin, luetaan vain muiden matkakertomuksia.
Tyhmyys taas henkilöityy ÄKT:n Arto Alaspäähän, jonka uusimpiin neronleimauksiin kuuluu syyttää kirjastoja huonosta levymyynnistä. Ratkaisuiksi tarjotaan puolentoista vuoden karenssia tai korvausta jokaisesta lainauskerrasta. Alaspää saa minun puolestani tulla sitten selittämään uutuuslevyä hakevalle asiakkaalle että levyn saa vasta puolentoista vuoden kuluttua. Säästyisiväthän siinä kyllä kirjastojen rahat, kun kaikkia päivänhittejä ei tarvitsisi välttämättä edes hankkia – puolessatoista vuodessa ehtii moni levy jo vanhentua.
Maksu, noh, siinä on vain se ongelma, että jonkun on se maksettava. Asiakkaat eivät maksa – eivät halua enkä antaisi muutenkaan, maksuttomasta kirjastosta ei luovuta – eikä kirjastoillakaan ole yhtään ylimääräistä, mistä maksaa. Jos ÄKT maksaa, asiaa voidaan harkita…