Viikonlopun elokuvana katsoimme Tim Burtonin ristiriitaisia arvosteluja saaneen Big Fishin. IMDB:n arviot tosin ovat kautta linjan hyviä, kahdeksikon keskiarvo ja 161. parhaaksi elokuvaksi sijoittaminen ei ole mitenkään huono juttu.

Movielens ennusti että pitäisin, ja oikeassahan tuo oli. Big Fish oli omituinen ja lämminhenkinen elokuva miehestä, joka kertoi tarinoitaan niin kauan, että niistä tuli totta. Elokuvan toinen teema pyöri isien ja poikien ympärillä: päähenkilö oli kuolemassa, ja poika yritti saada lopulta selville totuuden isänsä elämästä, eikä niitä ainaisia tarinoita. Poika oli nuiva ja kuiva tyyppi.

Loppu oli ehkä liiankin siirappinen, mutta muuten Edward Bloomin elämäntarina kantoi ihan mukavasti koko sen kaksi tuntia, mitä elokuva kesti.

Johanna katseli viime viikonloppuna Resident Evilin ohella ensimmäisen Blondin koston. Eilenkin teki mieli hömppäelokuvaa sairaslomapäivän iloksi, joten katselimme yhdessä jatko-osan. Blondin kosto 2 oli kieltämättä hilpeää katseltavaa, vaikka ei kuulemma ykkösosan veroinen ollutkaan. Reese Witherspoon loisti pääosassa tehoblondina, joka pistää Yhdysvaltain kongressin sekaisin. Eläinoikeusteema sokerisine loppuratkaisuineen oli ilmeinen, mutta mitäpä sitä muutakaan voi odottaa. Kyllä tuon parissa viihtyi, varsinkin kun elokuvaa ei oltu venytetty suotta juurikaan yli 80 minuutin.