Valaisevaa kirjallisuutta

Valtaojan (Kotona maailmankaikkeudessa) jälkeen jatkoin tietokirjallisuuden parissa. Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs eli Guns, Germs and Steel oli kerrassaan viihdyttävä ja opettavainen selitys nykymaailman tilasta. Kirja kertoo, miksi eurooppalaiset valloittivat muun maailman eikä päinvastoin.

Syyt ovat moninaiset, mutta esitän niistä tässä brutaalin tiivistyksen. Paljolti kyse on ruoantuotannosta. Hyvin ruokitut viljelijät voittavat metsästäjä-keräilijät jo määrällisellä ylivoimalla. Ruoantuotanto syntyi hedelmällisen puolikuun alueella ja levisi sieltä muualle. Tästä syntyi tuntuva etumatka. Euraasian itä-länsi-suunnassa leviäminen (ruoanviljelyn ja muiden innovaatioiden) tapahtui myös nopeammin kuin Amerikoissa ja Afrikassa, joiden pohjois-etelä-akselia myötäilevä muoto ja autiomaat pysäyttävät viljelyskasvien etenemisen tehokkaasti.

Ylimääräinen ruoantuotanto mahdollisti ruokaatuottamattoman luokan elättämisen ja sitä kautta byrokraatit, hallitsijat ja valtiot. Teknologia saattoi kehittyä aivan toisella tavalla. Innovaation määrä on jokseenkin vakio kansojen kesken, mutta luonnollisesti suuremmasta väestöstä irtoaa enemmän keksintöjä ja paremmat olosuhteet kehitellä niitä.

Eläimilläkin oli iso merkitys. Euraasiassa oli laajimmat valikoimat kesytettäväksi sopivia eläimiä. Australiassa ja Amerikoissa eläimiä oli, mutta koska ne eivät olleet tottuneet ihmisiin, alueille saapuneiden ensimmäisten ihmisten oli helppo metsästää ne sukupuuttoon. Australiaan ei jäänyt mitään kesytettävää, Amerikkoihin vain hyvin rajallisella alueella vaikuttava laama. Euraasiassa taas oli sika, lehmä, hevonen, lammas ja niin edelleen. Afrikassa toisaalta riittää eläimiä, mutta Afrikan suuret nisäkkäät eivät sovi kesytettäviksi monista syistä.

Eläimistä saa ruokaa (erityisesti proteiinia), nahkaa, työvoimaa ja tauteja. Eläinten läheisyydessä asuvat ihmiset saavat eläimiltä ties mitä tauteja, joille sitten kehittävät immuniteetin. Nämä taudit olivat eurooppalaisten paras ase Amerikan valtaamisessa: alkuperäisasukkaita kuoli valtavasti ilman aseidenkäyttöä. Eläimettöminä heillä ei ollut omia tauteja, jotka olisivat tappaneet eurooppalaisia. Afrikassa oli sentään malaria.

Mutta miksi maailmaa ei hallitse islam? Syy on pitkälti se, että vaikka hedelmällinen puolikuu olikin hyvin hedelmällistä aikoinaan, on se nykyään pääasiassa autiomaata. Luonnonvarat on yksinkertaisesti kulutettu loppuun. Euroopassa luonnonvaroja oli enemmän. Kiinalaisetkin olisivat voineet voittaa kehityksen, mutta Kiinan kaatoi varhain muodostunut yhtenäisyys. Yksi typerä hallitsija pysäytti kiinalaisten löytöretket alkuunsa – epäyhtenäisessä Euroopassa näin ei käynyt. Kolumbuskin kolkutteli monille oville, ennenkuin sai tukea Espanjasta. Sen jälkeen muidenkin täytyi ryhtyä kisaan mukaan, etteivät jäisi jälkeen. Yhtenäisemmässä Euroopassa Kolumbuksen suunnitelmat olisi kenties torpattu ja unohdettu, eikä kilpailu olisi ajanut teknologiaa eteenpäin.

Pohjimmiltaan voidaan siis tulla siihen tulokseen, ettei kansojen välillä ole eroja, joista historiallinen kehitys johtuisi. Euraasia ja erityisesti Eurooppa oli yksinkertaisesti paras paikka maailmassa, monesta syystä. Toisaalta Australian aboriginaalit jäivät kivikaudelle eivät tyhmyyttään vaan siksi, että Australia oli asuinalueena niin huono. Diamond arvelee kirjassaan, että ilman eurooppalaisten vaikutusta aboriginaalit olisivat ehkä siirtyneet hiljalleen viljelemään hirssiä ja tiedä sitten, miten pitkälle kehitys olisi ajan myötä edennyt. Eurooppalaiset vain kävivät läpi saman kehityksen niin paljon nopeammin, että pystyivät valloittamaan koko maailman.

Mutta – Diamond kertoo kirjassaan paljon muutakin mielenkiintoista. Kannattaa perehtyä!

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Kirjaston asiakkaat

Kirjastoissa käy monenlaista väkeä. Yliopistokirjaston asiakaskunta lienee keskimäärin paremmin koulutettua ja, noh, sivistyneempää kuin yleisten kirjaston asiakkaat, jotka edustavat laajempaa leikkausta kansasta. Siksi pelottaa ajatus päätyä joskus töihin yleiseen kirjastoon, kun yliopiston kirjastossakin näkee varsin monenlaista menijää.

Ykköseksi ärsyttävien asiakkaiden joukossa on kuitenkin noussut yksi joukko. Kyseiseltä ryhmältä kieltäisin kirjaston käytön saman tien, kortti hyllylle ja heti. Kyseessä ovat kirjojen jemmaajat. Viimeksi tänään löysin kirjaston taideosaston nurkasta – kokoelmien kenties syrjäisin nurkka – englanninkielen sanakirjan ja muiden kirjojen taakse piilotettuna kolme tutkielmaa. Joku on opiskellut onnellisena ja pitänyt kirjat kätevästi varattuna. Luulisi, ettei olisi tarpeen, sillä tutkielmia ja sanakirjoja ei saa muutenkaan viedä pois kirjastosta.

Toinen kätkö löytyi aikaisemmin jonkun saksalaisen historiallisen kirjasarjan takaa. Hyvä piilo – niihin kirjoihin ei kukaan ollut koskenut vuosikausiin, ennen minua. Kirjakätkön kirjoista yksi oli jo ehditty merkitä kadonneeksi perusteellisten etsintöjen jälkeen.

Minkäköhänlaisesta rautalangasta pitäisi vääntää, että menisi perille? Kirjaston kirjat on tarkoitettu kirjaston kaikille asiakkaille. Niitä ei siis töhritä piloille tai piiloteta kätköihin. Kulmien taittelu kirjanmerkeiksikin on pahatapaista ja sopimatonta.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjasto

Tätäkö se on?

Nyt on kirjastonhoitajaolo. Istun lainaustiskillä villatakki päällä. Ei puutu kuin nuttura.

Villatakin puolustukseksi on sanottava, että se ei ole harmaa vaan itse asiassa hyvinkin nuorekas.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjasto

Nick Cave Kulttuuritalolla 29.9.

Nick Caven konsertti oli huikea kokemus. Esitys alkoi vahvalla ja intensiivisellä tulkinnalla "West Country Girlistä" ja jatkui samaa rataa. Monia kappaleita ei tunnistanut ennenkuin sanoista, niin vapaasti Cave tuotantoaan tulkitsi. Tuloksena oli hienoja versioita. "Henry Lee", aivan uudenlainen "Stagger Lee", herkkä ja voimakas "The Mercy Seat"… Kerrassaan upeaa. Liveversiot olivat niin erilaisia levytettyihin verrattuna, että konserttiin meneminen kannatti jo sen takia. "The Mercy Seat" esimerkiksi esitettiin pääasiassa Nick Caven soolona, pääosassa mies ja piano. Tunnelma oli lähes harras. "Stagger Lee" oli saanut uudet sanat ja musiikin, "Henry Lee" taas oli sävyltään vähemmän seesteinen.

Kokoonpano pakotti osaltaan tulkitsemaan. Lavalla nähtiin varsin hyvässä vireessä oleva Nick Cave flyygelinsä takana, Warren Ellis viuluineen, Martyn Casey bassossa ja Abattoir Bluesilla takova Jim Sclavunos rummuissa. Voisi kuvitella, että kitaristin puute rajoittaisi rockia, mutta ei: Warren Ellis toki nappasi tarvittaessa kitaran käteensä, mutta suurimman osan ajasta viulu sai paikata. Kyllähän sitäkin voi kitaratyyliin rämpyttää. Kuulostikin hyvältä. Warren Ellis viekin suvereenisti paikan suosikki- Bad Seedinäni nyt kun Blixa on jättänyt bändin.

Gospelkuoron puuttuminen taisi olla yksi syy uuden levykaksikon biisien vähyyteen. Mistään tyypillisestä uuden levyn puffauksesta ei siis ollut kyse: The Lyre of Orpheukselta kuultiin vain "Easy Money" ja "Babe, You Turn Me On" eikä Abattoir Bluesilta ensimmäistäkään kappaletta. No More Shall We Partilta kuultiin sen sijaan useampikin mainio veto, kuten "Darker with the Day". Vanhempaa Bad Seeds -räimettä saivat edustaa erittäin aggressiivinen "Jack the Ripper" ja Birthday Party -biisi "Wild World".

Julkkiksiakin bongailtiin. Laura sanoi nähneensä Ville Leinosen Valumoineen, minä taas näin ihan omakohtaisesti Rasmuksen Laurin, Jone Nikulan ja parhaana bongauksena Tampereen oman Two Witches -Jyrkin.

Keikka oli siis todellinen elämys, vaikka paikkamme olivatkin aika kaukana lavasta. Musiikki kuului ja hyvä meininki välittyi, vaikka etäisyyttä olikin. Warren Ellisin ja Nick Caven lavaliikehdintä on lisäksi sen verran reipasta, ettei sen nähdäkseen tarvitse olla lähellä. Kylläpä tuo vain parhaisiin koskaan näkemiini keikkoihin menee helposti. Odotukset ovat tosin korkealla myös marraskuisen Marianne Faithfullin suhteen. Se on samoin Kulttuuritalolla, mutta sinne saimme paikat aivan eturivin keskelle. Kelpaa katsella!

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki

Shakespeare ja apinat

Kaikki lienevät kuulleen jutun miljoonasta apinasta kirjoittamassa satunnaisia kirjoituskoneella, tuloksena ennemmin tai myöhemmin Shakespearen teokset. Asiaa on vaikeaa tutkia käytännössä jo siksi, että kyseisen tapahtuman todennäköisyys on niin pieni. Onneksi on simulaattori.

Monkey Shakespeare Simulator tuottaa satunnaisia kirjaimia, joista simulaatioapinapopulaatio näpyttelee teoksia. Simulaattori vertailee aikaansaannoksia Shakespearen näytelmiin. Tämänhetkinen ennätys on 20 kirjainta "Coriolanuksen" alusta. Sen saavuttamiseen vaadittiin 462 060 000 000 miljardia miljardia apinatyövuotta. Voi siis kuvitella, että jonkun kokonaisen Shakespeare-näytelmän luomiseen vaaditaan aika kauan aikaa.

Tutkimustyötä voi edistää ajamalla Java-sovelteena toimivaa simulaattoria selaimellaan. Tällä hetkellä käskyttämäni apinat ovat onnistuneet tuottamaan 17 kirjaimen pätkiä, viimeksi "The Merry Wives of Windsorista"

Tämäkin hauskuus löytyi Musings, Ramblings, and Things Left Unsaid -blogista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat