Eilinen Dusk-ilta oli varsin mainio elämys. Ensimmäisenä esiintynyt Suruaika oli todella vakuuttava. En ole bändiä nähnyt livenä ennen eilistä, mutta olin todella tyytyväinen keikkaan. Uusi Nekropoli-levy on edeltäjäänsä parempi ja homma toimi livenäkin erittäin hyvin.
Coph Nia oli parempi kuin odotin, mutta sekään ei vielä ole paljon. Synkkää oli ambientti ja liverumpali piristi kyllä menoa hieman, mutta lopputulos oli sittenkin tylsä. Laulajan lavaolemus oli hyvin vakuuttava ja välillä musiikki kuulosti miellyttävällä tavalla vanhalta Laibachilta, mutta ei – ei jaksa kiinnostaa.
Illan pääesiintyjä oli kuitenkin Killing Miranda. Bändi soitti kovimpia hittejään (mutta jätti väliin ehkä sen ilmeisimmän, eli Touched by Jesusin) ja uusia biisejä. Koska uusi levy on tulossa muutaman kuukauden sisällä, saimme kuulla minun mielestäni vähän liikaakin uusia biisejä, joista monet eivät valtavasti vakuuttaneet… Mutta keikka ei ole paras tapa tutustua uusiin biiseihin. Metallisempaan ja industrialimpaan suuntaan Killing Miranda on selvästi menossa, vähemmän oli goottivaikutteita jäljellä. Meno oli kuitenkin reipasta ja raskasta, joten mikäpä tuossa.
Jos bändi on jäänyt vieraammaksi, kannattaa hakea sinkkuja netistä. Vitaminic-palvelusta löytyy uusin single Enter the Dagon ja eilisen keikan aloittanut yleisönvillitsijä Angelfly. Niillä pääsee alkuun ja jos alkaa kiinnostamaan enemmänkin, levy Transgression by Numbers on seuraava ostos.