Mikko Saari bloggaa toisinaan
Useammallakin taholla on huomioitu uutistoimisto Reutersin RSS-uutisotsikot. Tilasin itsellenikin Bloglinesin kautta muutaman aiheen uutiset.
Suomenkielisiä uutisia ei taida tarjota RSS-muodossa vielä kukaan.
The Word Spy tarjoaa myös sivistävää ja viihdyttävää sisältöään RSS-muodossa.
Ostin lauantaina frisbeen. Halusin sellaisen jo viime kesänä, mutta silloin olin haluineni myöhässä – frisbeet olivat jo loppuneet kaupoista. Tänä kesänä olin kuitenkin ajoissa ja sain kuin sainkin lentävän muovikiekkoni.
Sitä heittelyn riemua! Tästä tulee kesän aktiviteetti numero yksi! Frisbeen lisäksi sain kokea uusien lihasten löytämisen riemun, kun yhden iltapäivän heittely kipeytti jännittävän lihaksen rinnasta, oikean kainalon alta. Kaikkea sitä uutta oppii!
Kesän opinnot on nyt lyöty lukkoon ja tentti-ilmoittautumiset tehty. Yliopistolla on jo toista vuotta käytössä elektroninen ilmoittautuminen kesätentteihin. Järjestelmä on näppärä ja mukava käyttää. Tenttikuorien täyttäminen ja toimittaminen laitokselle postilaatikkoon on vaivalloista ja saisikin minun puolestani jäädä historiaan.
Koska kaikki tentit ovat kahden opintoviikon annoksia ja yhteensä opintoviikkoja pitää kertyä vähintään 7,5, päädyin seuraavanlaiseen valikoimaan:
Kesäkuussa teen Tietoverkot yhteiskunnassa. Heinäkuussa ovat vuorossa Kirjastot ja tietohuolto ja Informaatiotutkimus tieteenä ja tieteenalana. Elokuussa tenttiputken lopettaa Arkielämän tiedonhankinta. Jos saan motivaatiopuuskan, voisin elokuussa suorittaa vielä mukavasti täydentävän Ammatillisen tiedonhankinnan.
Kunhan saan kevään kursseista merkinnät, minulla pitäisi kai olla 150 opintoviikkoa. Jos saisin kaikkiaan viisi tenttiä tehtyä kesällä, olisi maisterin tutkintoon vaadittavat 160 opintoviikkoa periaatteessa siis kasassa. Opintoviikkoja puuttuu kuitenkin ainakin 26, joista suurimman osan (20) muodostaa gradu.
Gradu onkin sitten ensi lukuvuoden pääasia numero yksi. Aihepiiristä ei ole kauheasti käsitystä, mutta todennäköisesti XML-tiedonhaun piirissä ollaan. XML-seminaari jätti ihan hyvät fiilikset. Saapa nähdä, aloitan syksyllä graduseminaarin, toivottavasti se tuo tullessaan valaistuksen.
Pohdiskelin taannoin esseekysymyksiä: Jos esseen maksimisanamääräksi annetaan 3000 sanaa, kuinka lyhyen esseen kehtaa palauttaa? Itse kirjoittaisin ehkä minimissään sellaiset 2000 sanaa.
Kirjoitustyö hieman hyytyi, joten palautin lopulta roimasti alle 2000 sanan mittaisen työn. Järkeilin, ettei kurssin opettaja halua mitenkään erityisesti lukea pitkiä töitä, vaan asiasisältö ratkaisee. Tähän kun yhdistyi melkoinen neronleimaus esseen aihepiirin keskeisestä ilmiöstä, olin lopulta aika hyvillä mielin asian suhteen (Johanna saa korjata, jos muistan väärin ja olin täydessä paniikissa).
Ratkaisuni oli kaiken lisäksi oikea, sillä sain kurssista täydet kolme pistettä.
Visa Kopu linkitti Wired Newsin artikkeliin Will RSS Readers Clog the Web?. [A]s the programs and the underlying RSS standard grow more popular, some question whether the Internet will be able to handle the traffic.
Tarkistakaapas, RSS-käyttäjät, kuinka tiuhaan käyttämänne ohjelma tarkistaa RSS-tiedostojen tuoreuden. Minulla on hyvä omatunto: oma ohjelmani tarkistaa lähteet vain kolme kertaa päivässä (niistäkin voisi kyllä poistaa kaksi). Bloglines tarkistaa kerran tunnissa, mutta siellä yksi tarkistus palvelee huomattavasti suurempaa joukkoa käyttäjiä.
Omalta osaltani asia ei ole vielä ongelmallinen, vaikka RSS-tiedostoni ovatkin varsin isoja. Tarjoilen kuitenkin edelleen kokonaisia artikkeleja pelkkien otsikoiden tai katkelmien sijasta. Jos suosio kasvaa valtaviin mittoihin, täytynee sisältöä rajoittaa. En kuitenkaan usko, että näillä jutuilla sellaista suosiota saavutetaan.