Sotapelit

Ostin itselleni Huuto.netistä Combat Mission 2 -pelin. Kun on kerran uusi tietokone tulossa, jolla voisi jopa pelatakin jotain uudempaa.

Sotastrategiapeleistä olen pitänyt pitkään. Ehdoton suosikkini on Steel Panthers eri variaatioissaan. Varsinkin World at War on varsin mallikasta virtuaalista sodankäyntiä. Teräspantterit edustavat vuoropohjaista, älyllisempää tietokonesotaa.

Toinen koulukunta on reaaliaikainen. Command & Conquer on genren klassikoita, ja sitä on kyllä tullut pelattua yllin kyllin, samoin kuin muutamaa muuta samanhenkistä. Näissä peleissä strategiat ovat oman kokemukseni mukaan varsin rajoittuneita ja historiasta kiinnostuneita haittaa niiden fiktiivisyys.

Reaaliaikaisuus on kuitenkin vuoropohjaisuuteen verrattuna ihan virkistävää. Vuoropohjaiset systeemit mahdollistavat miettimisen, mutta toisaalta myös epärealistisia taktiikoita. Combat Missionin pitäisi olla ehkä paras vaihtoehto tältä akselilta: simultaanisesti vuoropohjainen. Käytännössä siis pelaajat komentavat joukkojaan kaikessa rauhassa yhtä aikaa, jonka jälkeen seuraa toimintavaihe. Sen aikana peli etenee reaaliaikaisesti ja joukot yrittävät toteuttaa käskyjään.

Taistelu taukoaa ja seuraa uusi komentovaihe. Periaate yhdistää mielestäni varsin mainiosti reaaliaikaisten pelien jännittävyyden vuoropohjaisten pelien syvempään strategisuuteen. Saapa nähdä kuinka homma käytännössä toimii, kunhan saan pelin ja koneen ja ehdin esitellä ne toisilleen.

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit

POPFile

Nollasin POPFilen tilastot, tarkkuusprosentti kun oli jumittunut noin 97% paikkeille. Uskon tarkkuuden olevan parempi, alkuvaiheen opetus vain huonontaa tilastoja.

Vajaan viiden kuukauden aikana (30.3.-22.8.) postia kertyi 13450 viestiä, joista spämmiä oli hulppeat 9634. Aika läjä siis. Tällä hetkellä spämmiä tulee entistäkin enemmän, koska lajittelen Sobig.f-viestit roskapostiksi.

Suosittelen POPFileä ehdottomasti kaikille, jotka kaipaavat helppoa ja tehokasta ratkaisua roskapostiongelmaan. Itse käytin alunperin yksinkertaista postiohjelmalla tehtävää suodatusta (kaikki postituslistaviestit lajitellaan omiin kansioihinsa, sen jälkeen kaikki viestit, joita ei ole osoitettu omiin osoitteisiin heitetään bulkkikansioon – karsii ison osan spämmistä, mutta ei kaikkea), josta siirryin tehokkaampaan SpamBounceriin. SpamBouncer ei kuitenkaan ole niin hyvä ratkaisu kuin POPFile – POPFile on helpompi käyttää, tarkempi ja osaa lajitella posteja muutenkin kuin akselilla roskaa/ei-roskaa.

Jos siis inboxiin kertyvien roskapostien määrä alkaa turhauttaa, kannattaa kokeilla POPFileä. Se on turvallinen ratkaisu, joka ei tuhoa asiallisia posteja. Itse olen ohjannut spämmin roskikseen, jonka sisällön postiohjelma tuhoaa automaattisesti, kun ohjelman sulkee. Ennen sulkemista vilkaisen otsikot läpi – roskien seasta on löytynyt asiallisia viestejä vain muutaman kerran. Tarkistus on kuitenkin paikallaan, sillä en usko, että mikään ohjelma voi olla sataprosenttisen varma. Vaiva on kuitenkin varsin pieni.

Kirjastollista

Posti toi kirjastoaiheista materiaalia: Kirjasto-lehden uusimman numeron ja nimittämiskirjan kirjastoavustajan määräaikaiseen virkaan. Pääsen Tampereen yliopiston kirjastoon lainaustoimistoon ruuhka-apulaiseksi syys- ja lokakuun ajaksi.

Aika hieno juttu. Kannatti tyrkyttää itseään työnantajalle, ajoitukseni taisi olla aika hyvä. Ei ehkä hommana mitenkään erityisen hehkeä (ilta- ja viikonloppuvuoroa), mutta kokemus Voyager-kirjastojärjestelmästä ja ylipäätään työkokemus kirjastossa näyttänee hyvältä CV:ssä.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjasto

Levyjen vero alas

ÄKT:n Arto Alaspäältä en ole tottunut kuulemaan fiksuja kannanottoja, mutta nyt: ÄKT ja useat muut tahot vaativat levyjen arvonlisäveron pudottamista 22 prosentista kahdeksaan. Onkin hyvä kysyä mikä erottaa levyt muista kulttuurituotteista (kirjat, pääsyliput, elokuvat…), joiden alv on järjestään kahdeksan prosenttia.

20 euron hintaisen levyn hinta laskisi jonnekin 17-18 euroon, jos arvonlisävero putoaisi tuon 14 prosenttia. Minusta levyjen hinnat olisivat tuolloin huomattavasti houkuttelevampia. Ero ei ole valtava, mutta kuitenkin ratkaiseva.

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki

Valtakunta

Johanna osti taannoin Lars von Trierin Valtakunta-DVD:n. Paketissa ei ole muuta vikaa kuin se, että siinä on vain ykköskausi, joka jää pahasti kesken. Englanninkieliset tekstitkin ovat vähän siinä ja siinä. Lisäksi jaksoista puuttuu lopputekstit, jotka ovat kuulemma mainiot.

Tanskalaisesta Laserdisken-nettipuodista löytyi kuitenkin aika herkullinen paketti: Valtakunta yksi ja kaksi. Neljä levyä, suomenkieliset tekstit, paljon ekstroja. Aika komia paketti. Hinta ei ole ihan halpa, mutta Valtakunta on TV-viihdettä parhaimmillaan, sanon minä. Niin kummallista menoa, että!

Tulipahan taas uusi kokemus tilille, eli tilaus tanskankielisestä verkkokaupasta. Saksankielisestä on tullut tilattua aikaisemmin… Saksaa olen opiskellut kahden alkeiskurssin verran, tanskaa ymmärtää pakkoruotsilla. Eipä ole ihan huono juttu sekään, näemmä.