Elämä ja mielipiteet – Sivu 249 – Mikko Saari bloggaa toisinaan

Jamien leipää

Päivän kokkauskokeilu oli Jamie Oliverin resepti. Viimeisessä Alastoman kokin jaksossa Jamie teki varsin herkullisen näköisiä brunssileipiä. Kokeilin näistä suolaista versiota hieman muunneltuna versiona. Laitetaanpa muunneltu resepti teidän iloksenne…

Taikina:

250 g jauhoja

1,5 dl vettä

1/4 pkt hiivaa

1/2 tl sokeria

1/2 rkl suolaa

Sekoita, vaivaa, alusta. Taikina oli ilkeimpiä pitkään aikaan, se tarttui alustaan varsin sitkeästi. Kaulitseminen oli työlästä, mutta onnistui lopulta jauhojen lisäämisen jälkeen. Taikinasta on tarkoitus kaulita noin 15-20 cm leveä ja sentin paksuinen suikale. Sitä ei kohoteta missään vaiheessa, joten se valmistuu äkkiä.

Täyte:

1/2 pkt pekonia

4 kovaksi keitettyä munaa

mozzarella (yksi pallukka siis, noin 125 g)

parmesaania

basilikaa

rosmariinia

Pekonisuikaleet (Jamie käytti parmankinkkua, joka on toki fiinimpi vaihtoehto) levitetään taikinan päälle. Neljä suikaletta oli sopiva määrä vinoittain laitettuna, kolme kokonaisina ja neljäs puolitettuna eli puolikas kumpaankin päähän. Mozzarellapala siivutetaan ja siivut laitetaan tasaisesti taikinalle. Samoin kovaksi keitetyt ja kuoritut munat. Päälle ripotellaan basilikan lehtiä noin kourallinen ja parmesaaniraastetta maun mukaan. Rosmariinikin sopii mainiosti.

Jamien reseptissä mukana on vielä aurinkokuivattua tomaattia, mutta itse en moista käytä. Tavallinen tomaatti voisi olla jees, ilmankin tulos oli hyvä. Taikina kääritään rullalle lyhyemmän sivun suuntaisesti – rulla on siis pitkä. Rulla pyöräytetään renkaaksi ja suljetaan huolella. Päälle kaadetaan oliiviöljyä ja sitten vain uuniin. 185 astetta, vähän yli puoli tuntia.

Lopputulos oli mainio! Juusto sulaa herkullisesti leivän sisällä (ja vuotaa ulos, jos leivässä on reikiä – sulje siis hyvin ja laita liitoskohdat mieluusti ylöspäin). Tulos on myös varsin ruokaisa. Leivästä (joka oli puolikas Jamien tekemästä) riitti kahdelle hyvin runsas ateria, kolme tai neljäkin olisi tuosta saanut kelpo välipalan.

Sotapelit

Ostin itselleni Huuto.netistä Combat Mission 2 -pelin. Kun on kerran uusi tietokone tulossa, jolla voisi jopa pelatakin jotain uudempaa.

Sotastrategiapeleistä olen pitänyt pitkään. Ehdoton suosikkini on Steel Panthers eri variaatioissaan. Varsinkin World at War on varsin mallikasta virtuaalista sodankäyntiä. Teräspantterit edustavat vuoropohjaista, älyllisempää tietokonesotaa.

Toinen koulukunta on reaaliaikainen. Command & Conquer on genren klassikoita, ja sitä on kyllä tullut pelattua yllin kyllin, samoin kuin muutamaa muuta samanhenkistä. Näissä peleissä strategiat ovat oman kokemukseni mukaan varsin rajoittuneita ja historiasta kiinnostuneita haittaa niiden fiktiivisyys.

Reaaliaikaisuus on kuitenkin vuoropohjaisuuteen verrattuna ihan virkistävää. Vuoropohjaiset systeemit mahdollistavat miettimisen, mutta toisaalta myös epärealistisia taktiikoita. Combat Missionin pitäisi olla ehkä paras vaihtoehto tältä akselilta: simultaanisesti vuoropohjainen. Käytännössä siis pelaajat komentavat joukkojaan kaikessa rauhassa yhtä aikaa, jonka jälkeen seuraa toimintavaihe. Sen aikana peli etenee reaaliaikaisesti ja joukot yrittävät toteuttaa käskyjään.

Taistelu taukoaa ja seuraa uusi komentovaihe. Periaate yhdistää mielestäni varsin mainiosti reaaliaikaisten pelien jännittävyyden vuoropohjaisten pelien syvempään strategisuuteen. Saapa nähdä kuinka homma käytännössä toimii, kunhan saan pelin ja koneen ja ehdin esitellä ne toisilleen.

POPFile

Nollasin POPFilen tilastot, tarkkuusprosentti kun oli jumittunut noin 97% paikkeille. Uskon tarkkuuden olevan parempi, alkuvaiheen opetus vain huonontaa tilastoja.

Vajaan viiden kuukauden aikana (30.3.-22.8.) postia kertyi 13450 viestiä, joista spämmiä oli hulppeat 9634. Aika läjä siis. Tällä hetkellä spämmiä tulee entistäkin enemmän, koska lajittelen Sobig.f-viestit roskapostiksi.

Suosittelen POPFileä ehdottomasti kaikille, jotka kaipaavat helppoa ja tehokasta ratkaisua roskapostiongelmaan. Itse käytin alunperin yksinkertaista postiohjelmalla tehtävää suodatusta (kaikki postituslistaviestit lajitellaan omiin kansioihinsa, sen jälkeen kaikki viestit, joita ei ole osoitettu omiin osoitteisiin heitetään bulkkikansioon – karsii ison osan spämmistä, mutta ei kaikkea), josta siirryin tehokkaampaan SpamBounceriin. SpamBouncer ei kuitenkaan ole niin hyvä ratkaisu kuin POPFile – POPFile on helpompi käyttää, tarkempi ja osaa lajitella posteja muutenkin kuin akselilla roskaa/ei-roskaa.

Jos siis inboxiin kertyvien roskapostien määrä alkaa turhauttaa, kannattaa kokeilla POPFileä. Se on turvallinen ratkaisu, joka ei tuhoa asiallisia posteja. Itse olen ohjannut spämmin roskikseen, jonka sisällön postiohjelma tuhoaa automaattisesti, kun ohjelman sulkee. Ennen sulkemista vilkaisen otsikot läpi – roskien seasta on löytynyt asiallisia viestejä vain muutaman kerran. Tarkistus on kuitenkin paikallaan, sillä en usko, että mikään ohjelma voi olla sataprosenttisen varma. Vaiva on kuitenkin varsin pieni.

Kirjastollista

Posti toi kirjastoaiheista materiaalia: Kirjasto-lehden uusimman numeron ja nimittämiskirjan kirjastoavustajan määräaikaiseen virkaan. Pääsen Tampereen yliopiston kirjastoon lainaustoimistoon ruuhka-apulaiseksi syys- ja lokakuun ajaksi.

Aika hieno juttu. Kannatti tyrkyttää itseään työnantajalle, ajoitukseni taisi olla aika hyvä. Ei ehkä hommana mitenkään erityisen hehkeä (ilta- ja viikonloppuvuoroa), mutta kokemus Voyager-kirjastojärjestelmästä ja ylipäätään työkokemus kirjastossa näyttänee hyvältä CV:ssä.

Levyjen vero alas

ÄKT:n Arto Alaspäältä en ole tottunut kuulemaan fiksuja kannanottoja, mutta nyt: ÄKT ja useat muut tahot vaativat levyjen arvonlisäveron pudottamista 22 prosentista kahdeksaan. Onkin hyvä kysyä mikä erottaa levyt muista kulttuurituotteista (kirjat, pääsyliput, elokuvat…), joiden alv on järjestään kahdeksan prosenttia.

20 euron hintaisen levyn hinta laskisi jonnekin 17-18 euroon, jos arvonlisävero putoaisi tuon 14 prosenttia. Minusta levyjen hinnat olisivat tuolloin huomattavasti houkuttelevampia. Ero ei ole valtava, mutta kuitenkin ratkaiseva.