Nooa osoitti tänään sankarillista selviytymistä. Tänään kymmenen kuukautta täyttänyt muksu koki kovia, kun kävimme sairaalassa allergiatesteissä. Itsekin pistelytestin läpikäyneenä tiedän, että maailmassa on mukavampiakin asioita, mutta Nooapa ei 30 pistosta piitannut, vaan oli kuin ei olisi ollutkaan. Ja totta kyllä, huoneessa oli kyllä paljon muutakin, huomattavasti kiinnostavampia asioita!
Muutenkin päivä on mennyt hämmentävän hyvin, vaikka aamupäiväunet piti lopettaa kesken, jotta ehditään sairaalaan ajoissa. Nooa on ihmeellinen tapaus, melkoinen pärjääjä. Sanomattakin on selvää, että verikoe ei ollut juttu eikä mikään, vaikka kokeenottaja jotenkin vähän tumpelo olikin. Olen nähnyt sulavampiakin suorituksia. Vaan siinä auttaakin puudutusgeeli, neulalla saa tökkiä miten sattuu, eikä poika valita – luulen, että ilman geeliä tuossa kohtaa kuultaisiin huutoa.
Tuloksista ei ole vielä ihmeempää tietoa, paitsi että kananmuna-allergia on ilmeisesti tosiasia, joten sitä vältetään nyt ainakin kaksivuotiaaksi asti. Ei taida olla isompi ongelma, mutta vaatii vähän tarkkailua.