Olen tullut siihen tulokseen, että vauvan tehtävä maailmassa on hajottaa vanhaa järjestystä ja lisätä entropian määrää systeemissä. Väitteeni tueksi voin esittää todistusaineistoa: kirjahyllyssämme pelit olivat ennen siivossa järjestyksessä aakkosittain pelikoneen mukaan; tv-sarjalevyt olivat samoin siististi rivissä. Ei enää.
Keittiö on myös jatkuva entropian lisääntymisen näyttämö. Ruokaa on yksinkertaisesti joka puolella. Toivon mukaan jossain vaiheessa tämä vanhan järjestyksen hajottaminen tekee tilaa uuden järjestyksen luomiselle.
Nooa löysi myös uuden ystävän salaatinkuivaimen kannesta. Sitä on mukava kiskoa perässään narusta vetäen. Pitäisiköhän pojalle ostaa joku varsinainen vetolelu? Kenties, vaan toistaiseksi taitaa riittää salaatinkuivain. Nuken hankkiminen tuntuisi myös ajankohtaiselta, sen verran reippaasti poika on innostunut nukkejen kanssa vuorovaikuttamaan tilaisuuden tullen. Nukkeja voi pussata ja retuuttaa, siitä se vuorovaikutustaitojen kehitys alkaa.
Vähemmän sosiaalisista harrastuksista mainittakoon roskisdyykkays. Vessan roskiksesta löytää ihastuttavia vessapaperirullan hylsyjä, joista vauhdikas vauva nauttii omatoimisesti päivän kuituannoksensa. Niinpä niin…
Kuulostaa tutulta. Älkää kuitenkaan hetsilleen rynnätkö kauppaan ostostelemaan niitä leluja – kokemuksesta voin vakuuttaa, että se salaattikuivaajan kansi vetää sittenkin pidemmän korren. Meillä ainakin ostoset lelut on jääneet paitsioon, jos on saatavilla tupperkippoja tai muita keittiövälineiltä. Roskisdyykkaus on myös in ja poltettavien roskien laatikko on tyhjennetty keittiön lattialle koko sisällöltään jo useaan otteeseen – maitopurkit ja ne vessapaperihylsyt on parhaat, vaikka harmillisesti maitopurkista irtoaakin väriä.
Jep, lelujen ostamista yritämme oikeastaan vähän vältellä, varsinkin kun innokkaita lahjanantajiakin riittää.
Nukke saatiin, ja se osoittautui kyllä erittäin hyväksi, se miellytti poikaa välittömästi.