« Joulu valmistuu | Pääsivu| Askarruksia »

Valmistuukohan sittenkään

Imeldan tarina päättyi kovin surulllisesti mutta me emme moksiintuneet, sillä meillä oli kaiken aikaa muhimassa varasuunnitelma. Joka tosin ei vielä silloin ollut vara- vaan rinnakkaissuunnitelma: nimittäin päätin ilahduttaa mahdollisia jouluvieraita valmistamalla joulusilliä. Kaupasta valitsin huolellisesti pari Islannin rasvasilliä, kun muistin mummon aina erityisesti panostaneen valintaprosessiin. Hän hermostutti myyjät nostattamalla kaikki sillit näkösälle etsien poikasilliä, koska ne ovat parempia. Mummo ei valitettavasti minulle tullut kertoneeksi, mistä poikasillin erottaa, joten valitsin ihan vaan pari suurinta. Tiesin taannoisen kouluaikaisen kesäduunin perusteella, että siksi illaksi ei ollut hupia tiedossa, sillä sillin käsittely saattaa olla melkoisen luotaantyöntävää. Toinen kala pitikin sisällään varsin epämääräisen pötikön, jonka oletin maitipussiksi, joten poikasilliys toteutui vain puoliksi. Ainakin miljoonakahdeksansataatuhatta ruotoa pinseteillä nypittyäni ja kokonaisen illan asiaan käytettyäni ajattelin, että ehkä valmiit fileet olisivat sittenkin olleet asiallisempi valinta. Sitten vaan liemet, sipulit, porkkanat ja mausteet asianmukaisesti kerroksittain purkkiin ja jääkaappiin.

Kaikesta huolimatta olo ei ollut jouluinen: kaikki paikat haisivat sillille vielä kolme päivää jälkeenkin. Ja kun siihen yhdisti Imeldan hajun, niin koti tuoksui ... hm ... ilotalolle. Lisäksi aina avuliaat työtoverit kertoivat, että tein sillin aivan liian aikaisin, ettei se jouluun asti säily. Siispä eilen sitä maistattamaan ylpeyttä silmistä loistaen, että katsopa tätä. Lievästi epäluuloisen näköinen ilme suli kehuiksi: liemi, porkkanat ja sipuli olivat kuulemma oikein hyviä. Ja periaatteessa myös itse silli, jos olisi purkista paloina saanut. Sillinpalat hajosivat haarukan kosketuksesta hiutaleiksi niin, että parin haarukointiyrityksen jälkeen purkki muistutti tiskivedellä lantrattua biojäteastiaa. Eli se siitä sillistä. Ja luultavasti kaikista tulevistakin minun tekemistäni silleistä. Joulu taitaa Meanderian perheessä valmistua Saarioisten ja kauppahallin kautta.

Stressi ei epäonnistumisista huolimatta ole vielä pakannut päälle, koska lasken surutta sen varaan, että välittäminen yrityksistäni välittyy.

Jälkipuheet

Niin.

Jouluhan ei ole joulu, ellei Mea valmista myös lipeäkalaa.
Kaiken kruunaisi Tapaninpäivänä avaamasi hapansilakkapurkki, jonka ystävälliset lukijat Ruotsista ovat sinulle lahjaksi lähettäneet.

Pientä rajaa!! Voisin myös luvata, että en valmista myöskään rosollia, luumukiihneliä, maksalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, hedelmäkakkua enkä viittä lajia pikkuleipiä. Sen sijaan ostan pakastealtaasta valmiita torttuja, ei mitään levyjä, vaan loppuun asti valmiita.

Ainoa, johon venyn, on riisipuuro, jonne kumoan kokonaisen pussillinen manteleita, että varmasti kaikille riittää onnea ja menestystä tulevana vuonna. Eli meillä on kinkkua ja mantelipuuroa. Eikö vaan kuulosta hyvältä.

Tee siitä vorchmakkia.

Liian iso riski saattaa iso määrä lihaa syömäkelvottomaan tilaan. Miten muuten voi tulla muka hyvää lisäämällä anvovista ja silliä lihaan? tainnut olla joku hätävarakeksintö sekin tuoka.

Jospa vaan heitän sillin vähin äänin pois. Biojätteisiin, jota se jo valmiiksi muistuttaa.

Sen minä haluaisin kuulla kun Mea lahtaa sen jouluporsaan, joka yrittää tulla kotiin. Siis audiobloggausta K-18. K15-audiobloggausta voi sitten tehdä niistä tunnelmista, kun Mea luomukuusta noutaessaan joutuu metsäpoliisien tai toisten kuusirosvojen kynsiin.

Että hyvää luomujoulua Asfalttiviidakkoon.

Tämä kaupan perunalaatikko - Saarioisilta - on muuten oikein hyvää. Melkein parempaa kuin äidin tekemä. Lanttulaatikko on sen sijaan äidillä parempaa. Mutta syö sitä silti.

Sillejä haetaan isoilla moottoripolttomoottorivenemoottoreilla nykyisin niin kaukaa, että kaltaiseni kala-allergikko mieluusti mainitsee tuommoisen toiminnan epäeettiseksi, epäympäristölliseksi sekä epäloogiseksi.

Pitääkö porsaat lahdata? Auts. Minä jotenkin luulin, että niitä kinkkuja kasvatetaan kinkkuloissa. Korkeintaan ajattelin ostaa vapaan kinkkulan kinkun, jos vaikka olisi onnellisempi. Mitä minä kuusella, kun ei ole sen alle kukaan lahjojakaan hankkimassa?

Miksi muuten silli on suolainen vaikka serkkunsa silakka ei ole. Tai onhan sekin joskus mutta harvemmin nykyisin. Jos se johtuu siitä, että meri on suolainen, niin miksei kaikki kalat ole suolaisia?

Ai niin muuten, Asfalttiviidakon helmi, se luojanhylkäämä karaokepaikka, on lopettanut karaokettamisen. Meidän täytyy sopia tapaamisemme nyt jonnekin toisaalle (Niin, kai tiesit, että meillä on tapaaminen sitten taas maaliskuussa.)

Kyllä tiesin. Munaskuuni kertoivat. [Nyt on kyllä pakko ggoogglleettaa mitä ne 'munaskuut' oikein ovat.] Se on muuten sinun vuoro matkustaa. Tiedän oikein hyviä bileitä, joihin sinut voi sitten salakuljettaa.

Nämä kalajutut ovat vieraita. En minä pane suolaa kananmunankaan päälle.

Sepäs tuottikin heti vaikuttavaa tietoa: "Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansta; ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan." (Ilm. 2:19-23).

Resercin luutnatti sen sijaan sanoo: "Haluaisit leikata sivareilta ja totaalikieltäytyjiltä "munaskuut" pois".

En mitenkään voi ymmärtää, miksi luutnantti haluaa nimenomaan sivareiden munuaiset leikata. Aika julmaa.

Salakuljettaa? Mä menin nyt niin sanattomaksi, etten saa tähän mitään lohkaistua. Menisi väkisin sinne salarakas-osastolle.


Herramunvereni! Sedis ja Ilmestyskirjan pedot riehuvat täällä heti maanantai-aamusta. Eihän tänne taida uskaltaa pitemmäksi aikaa jäädäkään. Minun munaskuihinihan ette kajoa!

|noone|:n munaiskuiden kaltaisia syön pikkuperunoiden kanssa piiraassani aamuisin. Vai on Asfalttiviidakkoon tullut Salarakas-osasto. Eikös sillä nykyään viitata NATO:on?

Mä puhuin vain niistä lukuisista maaliskuisista bileistä, joihin on oltava ns. kutsukortti. Tuota salarakas-peitettä voisi tietysti kokeilla. Punaviinin kera voisi sitten maistella |noone|:n munaskuita Ilmestyskirjan tapaan.

Oo, miten keksikästä; muinaiskuita ja aamiaispiirakoita ja munaskuipiirakkaa punaviinin kanssa salarakastapaamisessa. Nau aa vii toolking.

Asfalttiviidakossa on muuten eletty salarakkaina jo pitkään.

Sedis, sinäkin Brutukseni. Lankeamassa tuohon samaan halpaan, josta itsekin varhemmin tänään ruimaisin. Ei se, että munaskuideni päällä lukee "trans-fat 0 %" tai "omega-3" suinkaan tarkoita, että sisikalujeni järsiminen aamupalaksi millään tavalla edistäisi terveyttäsi. Mieti siis kaksi kertaa, mitä - ja ketä - suuhusi panet. :}}

Totta, transomegakolmerasvahappokuuri kuulostaa vaaralliselta mutta Sedis toisaalta on vaarojen mies. Tuoreessa muistissa on, kuinka hän hyrski mustalla Mersulla Asfalttiviidakon lakeja uhmaten.

Niin.

Munaskuita ja salarakkaita. -en usko teitä

Minulla on ihan oikeasti PIILOKIVES.

käyks katteeks?

Mikä saa sinut luulemaan, että uskomme mitään, mitä emme näe.

|noone| kyllä toisaalta tietää noista asioista enemmän, hällä on melkein näppituntuma asiasta. Tai ainakin asian vierestä. Tai sivuten. Äh...

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, etkä saa mitään ilmoitusta, se on valitettavasti joutunut tahtomattanai spämmifiltteriin enkä saa siitä silloin mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät ja lisäämässä IP:n valkoiselle listalle. Poliisi siis en ole. Tekniikka vain selättää minut. Olen pahoillani.



Juttutupa

Tuoreet

Kipot ja kuvat

Löytölaatikko



Vitriini

Kahvihuone

Naapurusto

Muita blogeja

Vuokraisäntä

Kellari

Pannuhuone

Powered by
Movable Type 4.0