Morgan Spurlockin dokumentti Super Size Me pureutuu Yhdysvaltoja vaivaavaan vakavaan terveydelliseen kriisiin: ylipainoisuuden valtavaan lisääntymiseen. Syyttävä sormi kääntyy osoittamaan pikaruokayhtiöitä ja niistä isointa, McDonaldsia.
Todistaakseen pikaruoan terveysvaikutukset Spurlock, terve mies, ryhtyy McRuokavaliolle: aamiainen, lounas ja päivällinen kaikki McDonaldsilla, eikä sitten muuta. Jos McDonaldsin ruoka on terveellistä, tällaisesta ruokavaliosta ei pitäisi olla haittaa.
Kuten arvata saattaa ja mainospätkistä voi päätellä, onhan siitä. Spurlock lihoo, voi pahoin, tekee tuhoa maksalleen ja niin edelleen. Samalla hän kiertää ympäri maata dokumentoiden aiheeseen liittyvää.
Super Size Me on hauska dokumentti, joka tarttuu vakavaan aiheeseen. Nyt voi vielä naureskella lihaville amerikkalaissioille, mutta eiköhän ilmiö kosketa Suomeakin yhä enenevässä määrin. Jo nyt puhutaan varsin paljon kakkostyypin diabeteksestä. Jos oma ruokavalio koostuu pitkälti pikaruoasta, kannattaa ehkä käydä katsomassa, miten voi käydä jos syö liikaa McMurkinaa (mitenkään McDonaldsia yksilöimättä: kyllä se muukin pikaruoka yhtä pahasta on).
Pohjimmiltaanhan tässä on kyse samasta kuin vaikkapa Mooren työttömyysdokumenteissa: teollisuuden painostusryhmät vaikuttavat lainsäädäntöön, saaden aikaan lakeja, joista hyötyvät teollisuus, eivät tavalliset ihmiset. McDonaldsin kaltaisia suuryrityksiä eivät juuri säännökset rajoita, kun asiakkaita ruokitaan taloudellisesti kannattavalla tavalla.
Rasvassa keitetyt ranskalaiset perunat, desilitra majoneesiä ja puoli litraa kokista eivät ole oikeaa ruokaa.
Mutta ruualta ne saadaan näyttämään kun ne tarjoillaan ja niistä puhutaan ateriana. Ateria maksaa melkein saman kuin pelkkä hampurilainen, joten miksi ei saman tien ottaisi niitä lisukkeitakin. Ne kun on niin hyviäkin.
Ja tottakai pikaruoka maistuu, kun siinä on kaikki mitä ihminen haluaa; suola, rasva ja sokeri. Silti sillä on melkein ruuan status.
Pikaruokalat hyötyvät ihmisten heikkoudesta, eikä se ole eettisesti oikein, mutta kyllä vastuu silti on syöjällä ja erityisesti vanhemmilla.
Ehkä joskus pikaruokaloiden maskottien täytyy lakisääteisesti kärsiä massiivisesta obesiteetista kaikkine vaivoineen, niinkuin tänä päivänä varoitellaan tupakkiaskien kyljissä syövästä.