Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.
Jos olisin tekemässä rocklevyä, veisin tuottajalle Morrisseyn Ringleader of the Tormentors -levyn ja sanoisin, että lopputuloksen pitää kuulostaa jotakuinkin tuolta. On nimittäin verrattain hyvin äänitetty levy.
Goottirockpuristit ovat huutaneet veristä murhaa Theatre of Tragedyn Musique-levyn johdosta. Ymmärrän; Aégis-levyllään goottirokkia määritellyt orkesteri heitti tuolloin konepoppivaihteen päälle. Minusta Musique on oikeastaan varsin mainio levy, mutta: miksi Raymond Rohonyi laulaa levyllä miten laulaa, eli ikävästi känisten? Siihen kaatuu minun osaltani Musiquesta pitäminen, pelkään.
Oletkos muuten tehnyt vertausta Aegista edeltäneiden levyjen kohdalle. Velvet darkness they fear ja theatre of tragedy olivat hyvin paljon Moonspellin kuuloista raskaampaa metallia.
Pitää tosiaan muistaa, että kuten he itsekin sanovat, Theatre ei tee kahdesti samanlaista levyä
Joo, Velvet Darkness on tuttu, eikä oikeastaan tehnyt ihmeempää vaikutusta. Aégis on parasta mitä Theatre of Tragedy on tehnyt, joskin Musique pistäisi melkein paremmaksi ilman käninälauluja.
Tosin eniten soittoa on tainnut sittenkin kerätä Inperspective-EP ja siltä löytyvä Icon of Coilin remiksi Loreleistä.