Paluu varjojen valtakuntaan

Sergei Lukjanenkon Kuudes vartio

Sergei Lukjanenko: Kuudes vartio
Into Kustannus, 2021
Suom. Arja Pikkupeura
364 s.

Sergei Lukjanenkon sarjan edellisestä kirjasta on jo viisi vuotta. Siinä sivussa sarja on näemmä saanut nimenkin: se on nykyään Varjojen valtakunta. Vielä viisi vuotta sitten nimitin sitä vain Yöpartio-sarjaksi. Tässä osassa ”Partio” on muutenkin vaihtunut ”Vartioksi”, mikä on hitusen kummallista. Näköjään uusiin ääni- ja e-kirjalaitoksiin vanhoista kirjoista on tehty sama muutos, eli Yöpartion uusi laitos on Yövartio.

Yhtä kaikki kyseessä on nimensä mukaisesti kuudes osa sarjaa ja tarina jatkuu sen verran kiinteästi aikaisemmista osista, että sitä ei missään nimessä kannata lukea, jos ei ole lukenut kaikkia aikaisempia osia oikeassa järjestyksessä. Moskovan Yövartio on organisaatio, jossa valon puolella olevat Muihin kuuluvat – velhot, noidat, vampyyrit, ihmissudet – suojelevat ihmisiä pimeyden puolen Muihin kuuluvilta. Vartiot ylläpitävät hienovaraista tasapainoa.

Nyt tasapainoa järkyttää tuntematon vampyyri, joka riehuu Moskovan kaduilla ja hyökkää viattomien ohikulkijoiden kimppuun. Vartiossa keksitään, että uhrien nimistä muodostuu viesti, joka on osoitettu Anton Gorodetskille, Moskovan Yövartion suurvelholle ja kirjasarjan päähenkilölle. Kun asiaa tutkitaan, paljastuu että kyseessä on muinaisen jumalan paluu maan päälle. Ennustusten perusteella näyttää siltä, että koko maailman tuhoutuminen on edessä, jos jumalaa ei pysäytetä. Tehtävään tarvitaan Kuudes vartio – harmi vain, että kukaan ei enää muista, ketä tähän mystiseen vartioon kuuluu. Anton Gorodetskillä ja Moskovan vartioilla riittää siis puuhaa, kun erinäisiä voimakkaita ja erimielisiä Muihin kuuluvia tahoja pitää haalia yhteen pelastamaan maailma, jota kaikki eivät välttämättä halua edes pelastaa.

Kuudes vartio on tuttua tavaraa: on erilaisia yliluonnollisia olentoja, jännittävää toimintaa, huumoriakin. On taas mukava tavata tutut päähenkilöt ja itse juoni on ihan hyvä. Valitettavasti kirjassa on myös suorastaan seksististä naiskuvaa ja Lukjanenkon vihamielisyys Ukrainaa kohtaan paistaa sivuilta läpi jonkin verran. Lukjanenko on vankka Krimin miehityksen kannattaja, eikä olisi halunnut kirjojaan julkaistavan ukrainaksi. Kun itse Putin sanoi, että on tarpeellista levittää laadukasta venäläistä kirjallisuutta Ukrainaan, eikä suinkaan vetäytyä pois, Lukjanenko lakkasi vastustelemasta. Että sellainen suositus, ei tämä nyt varsinaisesti lisää haluani lukea Lukjanenkoa jatkossa.

Tämän piti jo olla viimeinen osa sarjaa, Lukjanenkon oli tarkoitus jättää kirjojen maailma muiden kirjailijoiden käyttöön. Nähtävästi Lukjanenko on sittenkin aloittanut vuonna 2021 vielä uuden osan sarjaan. Ikuinen vartio jatkaa tarinaa, koska Kuudes vartio jättää tilanteen sittenkin liian kiinnostavalla tavalla kesken. Minä taidan kuitenkin jättää tähän, sarjasta olisi luultavasti jäänyt minulle parempi maku ilman tätä kirjaa.

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin. Minut löytää myös GoodReadsista.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.