Tarinoinnille piste

Piste-kirja lattialla sälekaihdinten ja viherkasvin auringonvalosta muodostamassa varjokuviossa.

Kaisa Happonen ja Joonas Utti: Piste
WSOY, 2019
69 s.

Tämän kuvakirjan päähenkilö on pieni ja vähäpätöiseltä näyttävä: lauseen perässä oleva piste. Mutta pienikin voi olla vimmainen ja niin piste on: olipa kirjoittaja tehnyt kuinka hullun tarinan tahansa, pisteellä ei ole vaihtoehtoja. Hänen on oltava paikalla, koska jokainen lause päättyy aina pisteeseen.

Piste on saanut tarpeekseen, eikä siedä enää yhtään tarinaa. Eikä varsinkaan sitä avaruuskoirajuttua! Kaikki tarinat on nyt loppu. Ei yhtään tarinaa enää, varsinkaan kuuraketeista ja koirista. Valot pois ja kirjan kannet kiinni!

No, tietystihän se avaruuskoirajuttu on kerrottava. Ei piste malta olla kertomatta! Niinpä kirjassa alkaa toinen tarina, joka kertoo seikkailulle lähtevästä koirasta, joka päätyy kuuraketin matkassa avaruuteen. Tarina on tosiaan ihan pöhkö. Ehkäpä tällainen kohellus vetoaa lapsilukijaan, mutta minusta koiratarina oli kirjan heikompaa puolta.

Pisteen räväkkä ilmaisu oli hienoa kuvan ja tekstin yhteistyötä. Koiratarinassakin on ihan kelpo kuvallisia oivalluksia, mutta tarina vedetään pakettiin kovin nopeasti ja tehokkaasti. Hauskana yksityiskohtana kirjan sisäkansiin on kerätty ehdotuksia tämän tarinan kriittisen loppukäänteen ratkaisemiseksi.

Pisteen takana ovat lastenkirjailija Kaisa Happonen, joka tunnetaan erityisesti Mur-kirjoistaan ja animaattori Joonas Utti, jonka käsialaa on Kikattava kakkiainen. Pisteen seikkailuja on ilmestynyt toisenkin kirjan verran. 


Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Mastodonissa olen msaari@mementomori.social.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *