Ville Mäkipelto, Juha Pakkala ja Raimo Hakola: Jumalan synty : Isän ja Pojan kätketty historia
Otava, 2025
288 s.
Jumalan synty -kirja kertoo siitä, miten juutalaisuuden ja kristinuskon Jumala on saanut alkunsa. Teos edustaa eksegetiikkaa ja raamatullista arkeologiaa. Nämä tieteenalat pyrkivät historian keinoin selvittämään, mitä pyhien kirjoitusten taustalla piilee. Kirjan tekijöiden mukaan Israelin alueella vallitsi monijumalainen uskonto, jossa jumalia oli useita ja jumalat olivat inhimillisempiä, vaikkapa antiikin Kreikan jumalten tapaan. Kristinuskon Jumalan taustalla oli oikeastaan kaksi eri jumalaa, El ja Jahve, jotka jossain kohtaa sulautuivat yhdeksi ylijumalaksi ja lopulta ainoaksi jumalaksi. Siinä sivussa Jumala menetti puolisonsa Aseran.
Raamattuun on kuitenkin jäänyt monenlaisia kerrostumia, joista voi lukea viittauksia monijumalaisuuteen. El-jumalakin näkyy monissa nimissä: Mikael, Samuel, Israel ja niin edelleen. Tätä samaa kerrostuneisuutta on kiinnostavalla tavalla esimerkiksi vedenpaisumuskertomuksessa: tarkalla lukemisellahan huomaa, että niitä on Vanhaan testamenttiin jäänyt kaksi. Toisessa vedenpaisumus kestää 40 päivää, toisessa 150 päivää. Tästä kiinnostuneille voin suositella Ville Tietäväisen ja Iiro Küttnerin Harvennus-sarjakuvaa – jossa kerrotaankin, miten Nooa sai ohjeet arkin rakentamiseen juuri Aseralta.
Kiinnostava näkökulma on se, miten Jerusalemin temppelin tuho siivitti juutalaisuutta kohti nykyisiä käsityksiä Jumalasta. Kun pappiseliitti tuhottiin, jäljelle jäi joukko virkamiehiä ja kirjureita, jotka ottivat asiakseen muotoilla uskonnon uudestaan. Malliksi otettiin aikakauden vasallisopimukset. Juutalaisten ja Jumalan välinen suhde muistuttaakin monella tavalla vasallin ja emovaltion välistä suhdetta, ja juutalaisuudelle ovat ominaista juurikin lait ja säännöt.
Kirjan toinen osio käsittelee Jeesusta. Siinäkin paneudutaan siihen, miten se, mitä Raamatussa sanotaan ja mitä historialliset todisteet kertovat ei täysin vastaa sitä, miten Jeesusta on myöhemmin tulkittu. Evankeliumithan kirjoitettiin jopa hyvinkin myöhään varsinaisten tapahtumien jälkeen ja niissä on jo mukana paljon tulkintaa. Esimerkiksi kysymys Jeesuksen neitseellisestä syntymästä on enimmääksen jälkeenpäin vakiintunut käsitys ja esimerkiksi Markuksen evankeliumi ei kerro Jeesuksen lapsuudesta mitään.
Jumalan synty voi haastaa näkemyksillään joitain lukijoita. Uskontojen kehityksestä kiinnostuneille se on kuitenkin mielenkiintoista luettavaa. Uskonnollisesta näkökulmasta voi toki sikälikin olla huoletta, että eihän Jumalan synty kerro sinänsä Jumalasta mitään, vaan vain siitä, miten ihmiset ovat Jumalasta vuosisatojen varrella ajatelleet. Uskossaan vahvan ei siis tarvitse tätä hätkähtää. Toki jos oma usko nojaa siihen, että Raamattu on kirjaimellisesti ja erehtymättömästi totta, Jumalan synty kannattaa jättää lukematta.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Mastodonissa olen msaari@mementomori.social.