Lastenmusiikin suhteen viime aikojen ykköslöytö on ollut ehdottomasti Herra Heinämäen Lato-orkesteri, jonka bongasimme Pikkukakkosesta. Mikä ei kuulu joukkoon? -video ei tarvinnut nähdä kuin pari kertaa, niin jo tiesi olevansa asiakysymysten äärellä. Huisin hauska biisi. Lainasin kirjastosta koko Ilosofiaa!-levyn ja sieltähän niitä helmiä löytyi enemmän. Mainio plätty, suosittelen tutustumaan.
Uudempi Nyree näkkäri -levy piti myös lainata ja hyvähän sekin on, mutta ei kyllä yhtä nokkelanhauska kuin Ilosofia. Suosittelemme, mutta kevyellä varauksella. Ensikertalaisten kannattaa aloittaa Ilosofiasta, koska se nyt vaan on parempi.
Joka tapauksessa bändi on laadukkaan lastenmusiikin ystäville silkkaa namia. Heikki Salo on taitava sanoittaja ja osaa kyllä keksiä kaikenlaista juonikasta. Sanoituspuolella kauneinta Heinistä on ehdottomasti Ilosofialta löytyvä Kutituksen alkeet, joka toimii erittäin hyvin myös musiikillisena huumorina. Kutituksen perusteita opettava kappale tekee tutuiksi niin möhkötyksen, leukajoulun kuin satuläpän.
Sävellyksistä vastaa pääasiassa Janne Louhivuori, pitkän linjan ammattimuusikko, joka on soittanut yli 200 artistin levyillä. Kokemusta ja näkemystä siis löytyy ja se kuuluu, Heiniksen musiikki on monipuolista ja monesta kaivosta ammentavaa, oikeasti taidokasta ja tasokasta. Jaksaa siis aikuinenkin kuunnella ja lapset myös.
Nää sedät olisi kiva nähdä livenäkin, täytyypä syynätä keikkakalenteria.