Mikko Saari – Sivu 79 – Elämä ja mielipiteet

LibraryThingin Tag Mirror (ja kirjallisuuspalkinnot)

LibraryThing se vain venyy ja paukkuu, uusia kiinnostavia ominaisuuksia tulee aina silloin tällöin. Nyt uusimpana on Tag Mirror, joka näyttää millaisia tageja muut ovat omasta kirjastosta löytyville teoksille antaneet.

Ai mitäkö sillä? Itse ainakin keksin, että kirjastossanihan on tuntuva määrä Hugo– ja Nebula-voittajia. Ei liene suurikaan ihme, että kaikista maailman kirjallisuuspalkinnoista juuri nämä kaksi scifipalkintoa ovat parhaiten edustettuina omistamissani ja lukemissani kirjoissa.

Loppuun vielä vinkki: jos tykkäät Raa’asta lihasta, vilkaise myös Wondermarkia.

Pedot

Kansi: Pedot

Bazar-kustantamo lähestyi minua taannoin sähköpostilla. Ei-toivottu kaupallinen sähköposti olikin positiivinen juttu: nimittelivät mielipidejohtajaksi ja tarjosivat syyskuussa ilmestyvää Frank Schätzingin Pedot-romaania luettavaksi. Mielipidejohtaja kuulostaa oikein miellyttävältä ja kirjan idea sen verran vetävältä, että tartuin tarjoukseen.

Tänään kävin hakemassa 900-sivuisen jättitiiliskiven postista. Onhan se komia. Ekotrilleri on paras trilleri, tuumaan, joten tämä kuulostaa ihan lupaavalta. Hitusen arveluttaa mainostuksen keskittyminen siihen, kuinka paljon kirjaa on myyty – suosittu ei ole automaattisesti huono, mutta jos se on kirjan päämarkkinapointti, niin vaara on ilmeinen. Ympäristöä tuhoutuu – uhat tuovat mieleen Risto Isomäen oivallisen Sarasvatin hiekkaa -teoksen, joskin tässä on ilmeisesti merenelävilläkin osansa.

Tämän verran mainostusta siis saa lähettämällä minulle julkaisemansa kirjan; kirjavinkki seuraa, mikäli teos on hyvä ja Mikko reads tuomitsee, oli hyvä tai huono.

Tähtifantasia-palkinto jaettu

Kansi: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki

Eilen jaettiin ensimmäistä kertaa vuoden parhaalle käännösfantasiakirjalle myönnettävä Tähtifantasia-palkinto. Kaikki ehdokkaat olivat kiinnostavia, joten valinta ei varmastikaan ollut helppo. Voittajaksi valittiin kuitenkin Jeff VanderMeerin Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (kirjavinkkini teoksesta) – hyvä valinta, itse en omaa suosikkiani osaa varmaksi sanoa, varsinkin kun Unohdettu Ombria on vielä lukematta.

Voittajan on julkaissut toimintansa pääasiassa lopettanut Loki-kirjat, joka ei taida tästä enää sen kummemmin hyötyä. Sääli. Pisto sydämessä, jne., olen itse hyvinkin kustantajan kannalta hyödytön lukija, kun hyvin harvoin ostan kirjani. Luen myös valtaosan scifistäni englanniksi ennen suomennosten ilmestymistä, joten en suomennoksia ostaisi, vaikka enemmän kirjoja ostaisinkin.

Lupaankin, että jahka tästä vaurastun, ostan enemmän kirjoja, etenkin kotimaista scifiä ja fantasiaa.

Lastenmusiikkia

Aamulehdessä kirjoittivat lastenmusiikista. EMI ja Alex Nieminen ovat perustaneet Ipanapa Recordsin, joka tuottaa laatumusiikkia lapsille. Netissä asiasta uutisoi vaikkapa Hesari. Tulossa oleva kokoelmalevy kuulostaa ideatasolla aika hyvältä.

Mitä omiin lastenmusiikkimieltymyksiini tulee, toistaiseksi kaksi on ylitse muiden. Ensinnäkin on Paukkumaissi, omia biisejä ja lastenlauluklassikoita reggaevirityksellä. Taustajoukoissa on Soul Captain Bandista tuttua väkeä ja laulaja Tytti Metsällä on oivallista kansanmusiikkiosaamista, joka kuuluu levyllä myös. Sivuilta löytyy näytteitä. Tästä meillä tykkäävät kaikki ja kovasti, sanoisin että Paukkumaissi on Nooan ykkössuosikki. Bändiltä on ilmestynyt yksi levy, joka kantaa nimeä Paukkumaissi.

Toinen oiva on Pessi Levannon (joka soittaa Ipanapan kokoelmalevylläkin) Vuohi, joka perustuu Julia Vuoren luomaan vuohihahmoon. Toinen Vuohi-levy on vielä kirjastosta lainaamatta, mutta ensimmäinen, Vuohi kaipaa Kalahariin, on erinomainen. Vuohen maailmanmatkailusta kertova levy ottaa perusvireekseen pianojazzia, johon sekoitellaan erilaisia vaikutteita tarpeen mukaan. Nimibiisi on esimerkiksi silkkaa teknoa ja Stonehenge-aiheinen Jättiläisten hampaat on luonnollisesti heviä. Vuohestakin löytyy näytteitä nettisivuilta.

Kasvua kasvun päälle

Mooren laki on omalla harhaanjohtavalla tavallaan kuvannut tietotekniikan nopeutumista ajan mittaan. Transistorien määrä toki kasvaa kasvamistaan, mutta tietokoneet kulkevat silti kuin täi tervassa. Applen PowerBook G4, jolla tätä merkintää kirjoitan, on melkoinen tehomylly verrattuna aikaisemmin käyttämiini koneisiin (Nooalle riittää kyllä tietoteknisiä "isäsi hiihti kouluun 25 kilometriä suuntaansa joka päivä karhujen ja susien keskellä"-legendoja), mutta tahmii silti minkä ehtii.

Niklaus Wirthin mukaan nimetty Wirthin laki taitaakin kuvata todellisuutta paremmin: sen mukaan ohjelmistot hidastuvat nopeammin kuin rauta nopeutuu. Uudet ohjelmat ovat aina entistä raskaampia. Pahimmillaan ohjelmoijat suorastaan laskevat Mooren lain varaan ja kirjoittavat tarkoituksella hidasta koodia – ohjelma rullaa kyllä nopeammin, jahka tietokoneet vähän tästä nopeutuvat.

Käsiteltävät tietomassat ovat kieltämättä kasvaneet räjähdysmäisesti. Siinä missä Commodore 64:n 64 kilotavun muistiin mahtui käyttäjän tietoja hassut 30 kilotavua, törmäsin eilen mielenkiintoiseen rajaan: FTP:llä ei pysty siirtämään yli neljän gigatavun kokoisia tiedostoja. Vuoden 2006 valokuvat veivät yhteen tiedostoon paketoituna hitusen yli neljä gigaa, joten ne piti siirtoa varten pilkkoa pienemmiksi osiksi. Se olikin sitten hidas prosessi. Kun dataa on paljon, tehokaskin kone on polvillaan, ja neljä gigaa on paljon.

Toinen tietokoneenkäyttäjälle tuttu laki on se, että koosta riippumatta kovalevy on aina 90-prosenttisesti täynnä – liekö tuolle sitten nimeä, mutta paikkansa sekin tuntuu pitävän. Vääntö kovalevytilan riittävyydestä on samanlaista kuin aikoinaan 60 megan kovalevyn kanssa. (No, ei sentään – kyllä nyt on hitusen väljempää. Silloin sai todella valita, mitä halusi koneella pitää. Doom oli aivan käsittämätön tilasyöppö yli 10 megan kokoisena.)

Niin se maailma muuttuu, Eskoseni. Mistä pääsemmekin väärinsiteeraamiseen. Nummisuutareissa kun lukee "niin muuttuu mailma, Eskoni". Vaan eihän Sherlock Holmeskaan kirjoissa koskaan tokaissut "Elementary, dear Watson" – Eskon kohdalla ollaan sentään vääntämässä oikeaa lausuntoa väärään muotoon.