Mikko Saari – Sivu 85 – Elämä ja mielipiteet

Poika kasvaa ja kehittyy

Nooasta on kehkeytynyt ensinnäkin kova kävelijä ja toiseksi varsin fiksu muksu. Nooa ymmärtää selvästi aikaisempaa enemmän sanoja – kun puhuu kirjoista, Nooa menee hakemaan kirjan. Jos puhuu kylvystä, poju saattaa vaeltaa kylppärin ovelle. Nooan hauskoihin harrastuksiin kuuluu yhä roskiksen dyykkaaminen, varsinkin tyhjät hedelmäsosetetrat ovat arvostettuja aarteita. Mielenkiintoinen projekti on myös cd-levyjen kärrääminen makuuhuoneesta telkkariin.

Ulkona Nooa ei vielä juuri omatoimisesti kävele, vaan arastelee liikkeissään. Reitit ovat kuitenkin selvät: omalla pihalla kuljetaan ensin keinuun, sitten toisen talon keinuun, sitten kenties hiekkalaatikolle, sitten käydään kolmannen talon pihassa ihmettelemässä leikkipaikkoja.

Tänään kävimme Särkänniemessä ihmettelemässä lasten eläintarhaa. Kallis reissu oli vaivan arvoinen, Nooa oli ihan huuli pyöreänä katsellessaan eläimiä. Siitä tietää, milloin Nooa on kiinnostunut jostain: poika on ihan hiljaa ja ihmeissään. Epäilemättä tänä iltana ennen nukkumaanmenoa sängystä kuuluu pörinää kun poju puhuu itsekseen päivän jännittävistä tapahtumista.

Nooan puhuttu sanavarasto on vielä aika kapea, edelleen käytössä on vain äiti – milloin kysymyssanana, milloin komentona, milloin mitenkin. Kaikki on siis äitiä. Äiti tuntuu muutenkin olevan Nooalle suosikki; tätä kirjoittaessani Nooa leikkii Johannan kanssa lattialla. Jos Johanna olisi tässä koneella, Nooa kiehnäisi jaloissa eikä antaisi hetken rauhaa.

Scorpions!

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Ei ihan ensikuulemalta uskoisi, mutta Scorpions on ottanut ja tehnyt komean uuden levyn. Bändin kuudestoista pitkäsoitto Humanity – Hour 1 on varsin vakuuttavan ja modernin kuuloinen levy. Biisit ovat pääasiassa varsin hyviä, loppupuolella on muutaman biisin nuiva putki, mutta muuten materiaali on jotakuinkin niin hyvää kuin Scorpionsilta saattaa odottaa.

Levylle on rekrytoity tuottajaksi Desmond Child, jolla on aika lailla kokemusta hittibiisien väsäämisestä. Tässä vähän biisilistaa: Livin’ on a Prayer, Bad Medicine, Keep the Faith, Livin da Vida Loca, She Bangs, Shake Your Bon-Bon, Poison, Thong Song, I Was Made For Lovin’ You… Desmond Childiä lienee kiittäminen levyn raikkaudesta.

Luksusversion mukana on DVD, johon on jemmattu ihan hyvä biisi piiloon, ärsyttävää. DVD:llä on myös hilpeä haastatteludokumentti, jossa bändin jäsenet puhuvat syvällisiä – levyllä on olevinaan joku nokkela taustatarina, mutta ei kuulkaas, rokkiäijien kannattaisi kyllä jättää maailmanparannus väliin, väittäisin. Onneksi sanoituksia ei tarvitse kuunnella, kun biisit rokkaavat muutenkin.

Kirjaa kaupan, kirjailija tyrkyllä

Luin BTJ Kustannuksen blogista, että kirjani on Kolmen sepän kirjakaupassa kesäkuun kanta-asiakastarjouksena 30 eurolla. Ostoksille siis, kanta-asiakkaaksi liittyminen ei ole ilmeisesti temppu eikä mikään.

Samaan hintaan kirjaa saa myös lauantaina Helsingistä lautapelaamisen SM-kisoista. Olen itse paikan päällä noin yhden ja neljän välillä haastateltavana ja nimmareita jakamassa. Teretulemast paikalle, kisat ovat varmasti vimmaiset.

Kas, tuhannes merkintä. Jee.

Mikrolainausta

Kiva Innostuin mikrolainaajaksi. Kiva yhdistää lainaamisesta kiinnostuneet kehitysmaissa oleviin lainantarvitsijoihin. Paikalliset työntekijät varmistavat, että lainansaajat ovat luotettavia ja kykeneviä myös maksamaan lainat takaisin. Tähän asti lähes kaikki lainat (yli 99 prosenttia) on maksettu takaisin, joten riski lainaajalle on pieni.

Lainasin itse 25 dollaria, pienimmän mahdollisen summan, samoalaiselle Telesia Simille. Telesia ompelee vaatteita ja elättää tällä työllä miehensä ja kaksi lasta. Tuhannen dollarin laina antaa Telesialle mahdollisuuden ostaa uusia materiaaleja. Uskon, että saan lainaamani rahat takaisin – ja vaikka en saisikaan, tuskinpa rahat silti hukkaan menevät. Laina ei ole sijoitus, sillä siitä ei makseta korkoa, mutta ei toisaalta puhdasta hyväntekeväisyyttäkään. Katson rahat joka tapauksessa omalta kannaltani menetetyiksi; jos laina maksetaan takaisin, rahat pääsevät auttamaan toista lainantarvitsijaa.

Minun auttamaani lainaa hallinnoiva South Pacific Business Development on lainannut jo lähes 600000 dollaria samoalaisille naisille. SPBD ottaa antamistaan lainoista korkoa, aika tuntuvat 27% vieläpä, mutta paikallinen keskitaso on Kivan mukana 45%, joten tämä tuntuu ihan kohtuulliselta. Keräämänsä koron avulla SPBD voi toimia. Kiva ei vie välistä rahaa.

Tämä on ihan mukavaa vaihtelua Katastrofirahaston tukemiselle – apua ihmisille silloinkin, kun heillä ei ole suoranaista katastrofia kiusanaan. On mukavaa tukea ihmisiä, jotka haluavat parantaa olojaan ja saavuttaa elämässään asioita. Jos ainoa, mitä tarvitaan, on vähän pääomaa, niin miksen auttaisi? Idea tuntuu hyvältä, ja samaa mieltä on Nobel-komitea: Bangladeshissa toimiva Grameen-pankki voitti vuonna 2006 Nobelin rauhanpalkinnon.

Aidosti outoa

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Stranger Than Fiction eli Aidosti outoa (käännös menettää jotain) on mainio elokuva. Se kertoo verovirkailija Harold Crickistä, joka huomaa yhtäkkiä olevansa kirjan päähenkilö: kirjailijan ääni kertoo Haroldin elämän tapahtumia sitä mukaa kun ne tapahtuvat. Eipä siinä vielä mitään, mutta kun kirjailija kertoo Haroldin kuolevan piakkoin, tilanne kiristyy.

Elokuva oli hauska, traaginen ja miellyttävän fiksu. Turhan moni Hollywood-elokuva tuntuu yksinkertaisesti tyhmältä, mutta tämä oli selvästi fiksumpi tapaus. Se oli miellyttävää, samoin kuin kirjallinen aihe. Emma Thompson oli kertakaikkisen mainio kirjailijan roolissa. Hauskana kuriositeettina, kaikkien päähenkilöiden (ja bussilinjan ja kustantamon) nimet viittasivat tieteilijöihin: Pascal, Eiffel, Crick, Escher, Hilbert, Kronecker ja niin edelleen (IMDB Trivia).