Valaisevaa kirjallisuutta

Valtaojan (Kotona maailmankaikkeudessa) jälkeen jatkoin tietokirjallisuuden parissa. Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs eli Guns, Germs and Steel oli kerrassaan viihdyttävä ja opettavainen selitys nykymaailman tilasta. Kirja kertoo, miksi eurooppalaiset valloittivat muun maailman eikä päinvastoin.

Syyt ovat moninaiset, mutta esitän niistä tässä brutaalin tiivistyksen. Paljolti kyse on ruoantuotannosta. Hyvin ruokitut viljelijät voittavat metsästäjä-keräilijät jo määrällisellä ylivoimalla. Ruoantuotanto syntyi hedelmällisen puolikuun alueella ja levisi sieltä muualle. Tästä syntyi tuntuva etumatka. Euraasian itä-länsi-suunnassa leviäminen (ruoanviljelyn ja muiden innovaatioiden) tapahtui myös nopeammin kuin Amerikoissa ja Afrikassa, joiden pohjois-etelä-akselia myötäilevä muoto ja autiomaat pysäyttävät viljelyskasvien etenemisen tehokkaasti.

Ylimääräinen ruoantuotanto mahdollisti ruokaatuottamattoman luokan elättämisen ja sitä kautta byrokraatit, hallitsijat ja valtiot. Teknologia saattoi kehittyä aivan toisella tavalla. Innovaation määrä on jokseenkin vakio kansojen kesken, mutta luonnollisesti suuremmasta väestöstä irtoaa enemmän keksintöjä ja paremmat olosuhteet kehitellä niitä.

Eläimilläkin oli iso merkitys. Euraasiassa oli laajimmat valikoimat kesytettäväksi sopivia eläimiä. Australiassa ja Amerikoissa eläimiä oli, mutta koska ne eivät olleet tottuneet ihmisiin, alueille saapuneiden ensimmäisten ihmisten oli helppo metsästää ne sukupuuttoon. Australiaan ei jäänyt mitään kesytettävää, Amerikkoihin vain hyvin rajallisella alueella vaikuttava laama. Euraasiassa taas oli sika, lehmä, hevonen, lammas ja niin edelleen. Afrikassa toisaalta riittää eläimiä, mutta Afrikan suuret nisäkkäät eivät sovi kesytettäviksi monista syistä.

Eläimistä saa ruokaa (erityisesti proteiinia), nahkaa, työvoimaa ja tauteja. Eläinten läheisyydessä asuvat ihmiset saavat eläimiltä ties mitä tauteja, joille sitten kehittävät immuniteetin. Nämä taudit olivat eurooppalaisten paras ase Amerikan valtaamisessa: alkuperäisasukkaita kuoli valtavasti ilman aseidenkäyttöä. Eläimettöminä heillä ei ollut omia tauteja, jotka olisivat tappaneet eurooppalaisia. Afrikassa oli sentään malaria.

Mutta miksi maailmaa ei hallitse islam? Syy on pitkälti se, että vaikka hedelmällinen puolikuu olikin hyvin hedelmällistä aikoinaan, on se nykyään pääasiassa autiomaata. Luonnonvarat on yksinkertaisesti kulutettu loppuun. Euroopassa luonnonvaroja oli enemmän. Kiinalaisetkin olisivat voineet voittaa kehityksen, mutta Kiinan kaatoi varhain muodostunut yhtenäisyys. Yksi typerä hallitsija pysäytti kiinalaisten löytöretket alkuunsa – epäyhtenäisessä Euroopassa näin ei käynyt. Kolumbuskin kolkutteli monille oville, ennenkuin sai tukea Espanjasta. Sen jälkeen muidenkin täytyi ryhtyä kisaan mukaan, etteivät jäisi jälkeen. Yhtenäisemmässä Euroopassa Kolumbuksen suunnitelmat olisi kenties torpattu ja unohdettu, eikä kilpailu olisi ajanut teknologiaa eteenpäin.

Pohjimmiltaan voidaan siis tulla siihen tulokseen, ettei kansojen välillä ole eroja, joista historiallinen kehitys johtuisi. Euraasia ja erityisesti Eurooppa oli yksinkertaisesti paras paikka maailmassa, monesta syystä. Toisaalta Australian aboriginaalit jäivät kivikaudelle eivät tyhmyyttään vaan siksi, että Australia oli asuinalueena niin huono. Diamond arvelee kirjassaan, että ilman eurooppalaisten vaikutusta aboriginaalit olisivat ehkä siirtyneet hiljalleen viljelemään hirssiä ja tiedä sitten, miten pitkälle kehitys olisi ajan myötä edennyt. Eurooppalaiset vain kävivät läpi saman kehityksen niin paljon nopeammin, että pystyivät valloittamaan koko maailman.

Mutta – Diamond kertoo kirjassaan paljon muutakin mielenkiintoista. Kannattaa perehtyä!

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Shakespeare ja apinat

Kaikki lienevät kuulleen jutun miljoonasta apinasta kirjoittamassa satunnaisia kirjoituskoneella, tuloksena ennemmin tai myöhemmin Shakespearen teokset. Asiaa on vaikeaa tutkia käytännössä jo siksi, että kyseisen tapahtuman todennäköisyys on niin pieni. Onneksi on simulaattori.

Monkey Shakespeare Simulator tuottaa satunnaisia kirjaimia, joista simulaatioapinapopulaatio näpyttelee teoksia. Simulaattori vertailee aikaansaannoksia Shakespearen näytelmiin. Tämänhetkinen ennätys on 20 kirjainta "Coriolanuksen" alusta. Sen saavuttamiseen vaadittiin 462 060 000 000 miljardia miljardia apinatyövuotta. Voi siis kuvitella, että jonkun kokonaisen Shakespeare-näytelmän luomiseen vaaditaan aika kauan aikaa.

Tutkimustyötä voi edistää ajamalla Java-sovelteena toimivaa simulaattoria selaimellaan. Tällä hetkellä käskyttämäni apinat ovat onnistuneet tuottamaan 17 kirjaimen pätkiä, viimeksi "The Merry Wives of Windsorista"

Tämäkin hauskuus löytyi Musings, Ramblings, and Things Left Unsaid -blogista.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

The Da Vinci Code

Johanna löysi kirjastosta Dan Brownin menestysteos The Da Vinci Coden. Luin sen aika nopeasti, oli kyllä pitkästä aikaa todella virkistävää lukea todella mukaansatempaava kirja. Sopii verrata vaikka Game of Thronesiin, jota olen yrittänyt lukea kohta puoli vuotta – pakko sekin on joskus loppuun lukea, jo siksi että sen meni ostamaan. Ei vain innosta. Da Vinci Codea ei olisi aina malttanut laskea käsistään.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, sen verran mukaansatempaava ja virkistävä on Dan Brownin näkemys eräästä klassisimmista mysteereistä kautta aikojen.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Tappavan kuuluisa

Luin eilen ja tänään Ben Eltonin kirjan Tappavan kuuluisa. Johanna löysi kirjan jostain ja luki sen jo aiemmin ja piti lukemastaan. Olen samaa mieltä: kirja on herkullista luettavaa kaikille Big Brother -faneille.

Kirjoitin kirjavinkinkin, jonka voi lukea, jos kirja kiinnostaa enemmän.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Rules of Play

Sain nyt käsiini Katie Salenin ja Eric Zimmermannin kirjan Rules of Play – Game Design Fundamentals. Tästä on kiittäminen Johannan tarkkaavaisuutta saapumisvalvonnassa! Varaus naksahti heti, kun kirja kirjastoon saapui. Johanna huolehti vielä, että kirja käsiteltiin nopeasti, joten sain sen tosiaan jo tänään itselleni. Tamperelaisille tiedoksi, että teosta löytyy Attilan kurssikirjoista useampikin kappale.

Kirja on iso, komia ja asiaa täynnä. Herkuista mainittakoon Reiner Knizian essee Lord of the Rings -lautapelin suunnittelusta sekä Richard Garfieldin ja James Ernestin suunnittelemat pelit. Sisällysluettelosta näkee tarkemmin, mitä kirja sisältää. Pelejä käsitellään monesta näkökulmasta (informaatioteoria, narratiivisuus, pelikokemuksen kannalta, simulaatioina, sosiaalisena ajanvietteenä). Kirja vaikuttaa hyvin perusteelliselta ja kattavalta. Se on lisäksi miellyttävän tuore (ilmestynyt lokakuussa 2003) – tosin In Memoriam siitä puuttuu, siitä olisi saanut irti yhtä jos toista.

Jos kirja ei maksaisi Amazonilla 27 puntaa ostaisin sen itselleni heti. Nyt täytyy vähän miettiä, mutta eiköhän tuo ennemmin tai myöhemmin hyllyyn päädy omaksikin. Ensin täytynee tyytyä lukemaan kirjaston kappale…

Suosittelen tutustumaan kirjaan, jos pelit ja pelaaminen kiinnostavat. Johannalle vielä kerran suuret kiitokset hienosta löydöstä!

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat