Kategoria: Musiikki

Kuuntelimme eilen tämän vuoden euroviisubiisit läpi. Kovin on vaisua valikoima kotoisan Lordimme lisäksi. Muutama parempi veto joukosta löytyy, sekä vakavasti otettavalla että camp-puolella. Ei sentään mitään viime vuotisen Sveitsin edustajan, Vanilla Ninjan Cool Vibesin veroista – biisi soi iPodissani edelleen.

Lordille toivomme menestystä. Finaalipaikan pitäisi olla ihan satavarma juttu, ja sijoitus kymmenen parhaan joukossa ihan mahdollisuus. Voitto taitaa olla toiveajattelua, sen verran valtavirrasta poikkeavaa Lordin musiikki ja etenkin show on. Muista ehdokkaista täytyy ehdottomasti mainita Slovenian Anzej Dezanin biisi Mr. Nobody, jolle toivomme kovasti menestystä. Hyvää draamaa.

Ruotsin kohdalla karsinnan kakkonen, Bodies Without Organsin Temple of Love olisi ollut voittajaa parempi valinta, mutta Carolan Invinciblen kuultuaan ei ihmettele, miksi ruotsalaiset tähän päätyivät: biisihän on ihan suoraa Abba-pastissia. Kyllä Abba ruotsalaisiin vetoaa, vuosi toisensa perään. BWO:n veto olisi kuitenkin ollut koukuttavampi ja parempi biisi, tarjonnut vähän muutakin kuin nostalgiaa. (BWO:han muuten on Army of Loversin Alexander Bardin nykyinen bändi; Bard on todellinen pop-nero, ja sikäli oikea mies euroviisua tekemään.)

Pyöriikö nurkissasi metallilevyjä, joista et enää välitä? Haluaisitko parempia tilalle? Osallistu ketjuvaihtoon! Siinä osallistujien tarjoamat levyt ja haluamat vaihdot sumplitaan koneellisesti siten, että mahdollisimman moni osallistuja saa jotakin vaihdettua. Vaihdot eivät siis mene päittäin vaan siten, että lähetät levysi henkilölle A ja saat vaihtolevyn henkilöltä B (joka saa vaihtolevynsä henkilöltä A tai jonkun vielä pidemmän mutkan kautta).

Kokeilen viritystä ensimmäistä kertaa, BoardGameGeekissä tällä menetelmällä on vaihdettu pelejä jo pitkään ja erittäin hyvällä menestyksellä. Vaihto pyörii Imperiumissa, eli jos osallistuminen kiinnostaa, tsekkaa ketju Ketjuvaihto, osallistujia haetaan. Osallistumiseen on aikaa kaksi viikkoa, deadline on perjantaina 12.5.

Koska osallistujien määrä on kriittinen vaihdon onnistumiselle ja tulosten messevyydelle, kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti levittää sanaa ja mainostaa asiaa vaikkapa blogeissaan.

Eilen taloutemme soittolistalle lävähti kaksi uutta ja odotettua julkaisua. Morrisseyn Ringleader of the Tormenters sännättiin ostamaan kaupasta julkaisupäivänä, Placebon Medsiä jaksettiin sen sijaan odotella Play-tilauksen verran (ja odotella saatiinkin, kesti kaksi viikkoa ennen kuin tuo tuli – ja tietysti heti seuraavana päivänä kun olin ilmoittanut Playlle, että tilausta ei ole tullut).

Kummatkin ovat kyllä varmasti hyviä levyjä. Morrisseyn levyllä on kenties hieman vähemmän ilmeiset hitit kuin edeltäjällä, mutta kokonaisuus on tasapainoisempi. You Have Killed Me on se ilmeisin loistobiisi. Sinkun kansi (toisen version) on muuten loistava: Morrissey lojumassa kiskoilla katselemassa kelloonsa. Hurmaavaa. Levy on kyllä muutenkin tosi hyvä, kaikin puolin. Kyllä se Morrissey vaan osaa, ja taitavat ovat muusikot taustallakin.

Placebo taas… no, kyseessä ei ole Placebon paras levy, luulisin, eikä mukana ole Every You Every Men tai Nancy Boyn tasoisia biisejä, mutta kokonaisuus on sittenkin aika hyvä. Perusturvallista Placeboa, mikä tietysti kuulostaa aika tylsältä, mutta kyllä minulle uusi Placebo-matsku kelpaa, vaikka se ei rajoja rikkoisikaan. Placeboon tutustumista ei kuitenkaan kannata aloittaa tästä uusimmasta, Without You I’m Nothing on esimerkiksi parempi valinta.

Muista uutisista todettakoon, että Johanna kävelee jo! Ensiaskeleet nähtiin eilen ja nyt liikkuminen alkaa jo olla lähestulkoon vauhdikasta. Luottamus on vakaa, että kepit hylätään jo ennen kuin ne täytyy viimeistään palauttaa.

Kuuntelin tuossa kovalevyn kätköistä löytyneen Raiding the 20th Century -koosteen. Alkuperäistä kotisivua ei tälle DJ Foodin tuotokselle ole, mutta tietoa ja kyseinen kooste löytyy vaikkapa Ubuwebistä. Kyseessä on siis hulppea sekoitus 1900-luvun populaarikulttuuria, 60-minuuttinen miksaus leikeltyä musiikkia. Kaikille mash-up-biisien ystäville siis nannaa.

Miksattujen biisien koostamisen lisäksi paketti iskee syvälle juurille, elektroakustisen musiikin alkulähteille. Mielenkiintoinen löytö oli esimerkiksi Alvin Lucierin (Alvin Lucier Wikipediassa) teos I am Sitting in a Room, jossa nauhoitettua puhetta toistetaan ja nauhoitetaan uudestaan ja uudestaan huoneessa, jolloin ääni muuttuu huoneen akustiikan vaikutuksesta. Kosmista. Alkuperäisen äänitteen löytää Ubuwebistä.

Jos olisin DJ riittävän viileällä klubilla, soittaisin koko paketin joskus yhteen putkeen. Historiallisesta ulottuvuudestaan huolimatta se on nimittäin ehdottoman tyylikästä tavaraa noin musiikillisesti, jatkuvaa oivallusten ja iskevien biittien virtaa. Vähän ehkä sarjaa ”musiikkia keskittymishäiriöisille”, mutta sittenkin, kannattaa ehdottomasti tutustua.

Taisin joskus sanoa, että "MP3-soittimeni ei tule vaihtumaan Ipodiin!" Arvatkaas, mitä sain synttärilahjaksi Johannalta? On se kuulkaa sanottava, että onhan se nyt ihan eri juttu, kun mukana kulkee vajaa 800 biisiä kuin sen nelisen levyä, mitä aikaisempi soitin söi.

Lupaan kuitenkin olla kiltisti ja vajoamatta Mac-kultismiin, edelleenkään. MP3-soittimen vaihto houkutteli muutenkin, ja on helppo huomata, että iPodille on aika vähän järkeviä vaihtoehtoja – erityisesti, jos musiikkikokoelma on iTunesissa. Varsinkin Sonyn isommat soittimet ovat susirumia, eivätkä taida hinnankaan suhteen olla iPodia parempia. Minulla on siis iPod järkisyistä, niin järkisyistä kuin tällainen laite ylipäätään voi olla.

Viime aikoina vanha soitin alkoi kyllä tökkimään. Ensinnäkään se ei soittanut kiltisti Macilta kopioituja biisejä, toisekseen PC:ltäkin kopioidut biisit tulivat vähän missä järjestyksessä laitetta huvitti. Jos pyysi konetta soittamaan kaikki biisit järjestyksessä, se soitteli niitä vähän miten sattui, yhden levyn biisitkin saattoivat tulla moneen kertaan ennen seuraavaan levyyn siirtymistä – tai sitten eivät.

Minun kuuntelutottumuksillani 256 megaa on muutenkin liian vähän – ehdin kyllästyä biiseihin aika äkkiä, ja sitten saa taas olla vaihtamassa. Vähän laajemmalla valikoimalla pärjää toivottavasti pidempään. Vähän vaihtelunvaraa jäi, kun yli 10 gigan musiikkikokoelmasta ei iPodiin mahdu kuin se vajaa neljä. Aika helppoa oli kuitenkin valita sopiva kokoelma.

Nyt vain laatumusiikin tahdissa töiden pariin ja matkakuumetta kehittelemään, huomenna on lähtö Esseniin!