Resident Evil: Apocalypse oli melkoista b-viihdettä, mutta toimi sen yhden katselukerran ihan mainiosti. Ei juuri haitannut, että edellinen osa ja tietokonepeli ovat jääneet väliin – houkutus perehtyä laajemmin on vähissä tämän jälkeen. Sittenkin: aikaansa voi huonomminkin käyttää kuin viihdyttäviin roskaelokuviin.
Kategoria: Kulttuuri
Google ja elokuvat
Googlen blogista löytyi juttua Googlen elokuvatoiminnosta. Kas, sehän on näppärä. Hakukenttään kun kirjoittaa "movie:" ja kuvailee elokuvaa, Google päräyttää ruutuun leffan nimen. Kokeillaas:
Mikäs oli se leffa, jossa enkeli hengasi Berliinissä? "movie: angel comes down to berlin" – toisena vaihtoehtona löytyy oikea elokuva, eli Wim Wendersin erinomainen Himmel über Berlin (alias Wings of Desire, blah).
Hitsi miten jännä toiminto. Googlen innovatiivisuus saa toden totta informaatiotutkijan ilahtumaan. Haulla voi myös näppärästi etsiä näyttelijöiden viimeisimpiä tai parhaimpina pidettyjä töitä.
Haaveilua
Olen varaillut kirjoja ja kirjoitellut muistiin mielenkiintoisten hyllystä löytyvien kirjojen nimiä. Parempaakaan ajanvietettä ei tiskillä istuessa keksi, jos asiakkaita ei ole paikalla. Melkoista haaveilua tuo kuitenkin on, sillä aikaa kirjojen lukemiseen ei ole. Olisikin. Jos ei vaikka tarvitsisi nukkua ollenkaan, voisi vain yöt läpeensä lukea ja avartaa käsityksiään.
Euroviisuilua
Saimme eilen yllätysliput euroviisukarsintojen finaaliin. Johannan täti on TV2:lla maskeeraajana ja oli nytkin töissä, joten tarpeettomat liput päätyivät meille. Lähdimme tietysti paikalle, kun kerran ilmaiseksi pääsee. Enpä ollut minäkään Tampere-talon isossa salissa koskaan käynytkään, ja suuret suorat TV-lähetyksetkin ovat olleet harvassa tähän asti. On se hyvä, että Johannalla on vaikutusvaltaisia sukulaisia!
Ihan hienoahan siellä oli. Euroviisuehdokkaiden taso oli yllättävänkin hyvä, joukkoon mahtui vain pari nolompaa viritystä (Teddy vs MC Chriss oli aika karseaa kuultavaa ja Kimmo Kouri vähän … erikoinen). Kuusi yleisöäänestykseen päässyttä olivat niinikään aika hyvät, harmittaa vain aivan erinomaisen Firevisionin jääminen nolosti nollille. Christian Forssin olisi koska tahansa voinut heivata joukosta pois.
Voittaja oli hienoinen pettymys, Rönningin biisi oli ihan ok, mutta jotenkin kuitenkin vähän vaisu. Itse olisin suonut voiton mieluummin vaikkapa Jennielle (realistista ehdokkaista). Elena Mady oli meidän ylivoimainen suosikkimme, mutta noin mielenkiintoisen ja erikoisen biisin mahdollisuudet menestyä olivat tietysti alunperinkin kehnot. Hieno veto, joka tapauksessa, ja onneksi Mady pääsi edes jatkoon.
Kannatti kuitenkin käydä, olihan se ihan elämyksellinen tilaisuus. Menisin toistekin, jos ilmaisliput saisin, vaikka ihan ehkä sen 54 euron arvoinen tilaisuus tuo ei ollut…
Stepfordin naiset, The Machinist
Katselimme toissailtana Stepfordin naiset, uuden version. Vanhasta ei ole tietoa, mutta uusi ei valtavasti vakuuttanut. Elokuvan idea "ihanneyhteisöstä", jossa miehet ovat miehiä ja naiset täydellisiä oli ihan toimiva ja kiinnostava, mutta lopulta toteutus ontui ja pahasti. Pisteet kuitenkin Stepfordin luomisesta – koko pastellinsävyinen maailma on todella vaikuttava ja huolellisesti viimeistely luomus. Harmi vain, ettei elokuva yllä tapahtumapaikkansa tasolle.
Eilisen illallinen-ja-elokuva-paketin elokuvana toimi The Machinist (illallisen osaa toimitti Pizzeria Napoli, kun viime viikolla kävimme Manhattanissa pihveillä – hyviä molemmat, perusravintoloiden parhaimmistoa). Laatuelokuvaa katsomassa taisi olla alta kymmenen katsojaa, tosin torstai-ilta ei taida olla muutenkaan mikään huippuilta, mutta sittenkin – tätä suosittelen ehdottomasti.
Keskitysleirivangin näköiseksi itsensä laihduttanut Christian Bale tekee varsin vahvan pääosan elokuvassa, joka voisi olla omaperäinen ja nokkela, ellei esimerkiksi Mementoa olisi koskaan tehty. Vaan eipä tuo mitään – omaperäisyys on hyväksi, mutta ei suinkaan pakko. Elokuvassa on nokkelia ideoita ja hyvin keksitty juoni, joten kokonaisuus toimii hienosti.
Juonesta en kerro mitään, etten spoilaa – ihan nokkela käänne siihen oli joka tapauksessa saatu ja onneksi loppuun vielä iskevä selitys. Elokuvan varsin hämärät tapahtumat saivat lopuksi tyydyttävän ja tyylikkäästi kaikki langat pakettiin vetävän loppuratkaisun, ilman että loppu olisi ollut jotenkin lattea tai huono. The Machinist on ankean tunnelmansa ansiosta ehdottomasti näkemisen arvoinen jännityselokuvista (ja erityisesti Mementon tyyppisistä kikkaelokuvista) pitäville.