Kreetalaista tunnelmaa

Kävimme lauantaina rankan työvuoron päätteeksi syömässä (matkalla tosin piti poiketa Stockmannilla, ostoksista lisää Pelimerkinnöissä). Alkuperäinen kohde oli Amarillo, mutta se jäi väliin – eivät nimittäin ota viikonloppuisin pöytävarauksia, ja pienehkö ravintola oli tupaten täynnä, kun saavuimme paikalle neljän aikoihin. Odottaakin olisi voinut, mutta kun ravintolaan pääsee ainakin kolmesta ovesta eikä mitään yleistä jonotuspistettä ollut, poistuimme saman tien.

Suuntasimme Koskikeskukseen ja olimme jo menossa Manhattaniin, kun keksimme mennä Knossokseen. Pitkään on ollut tarkoitus käydä, ja nyt vihdoin sattui tilaisuus kohdalle. Tilaakin oli mukavasti.

Ravintola oli viihtyisä ja ruokakin – marinoidulla sipulilla ja fetalla täytetty porsaanfilee lämpimien kasvisten ja yrttiperunoiden kera – oli oikein maukasta. Jälkiruoaksi syömämme kreetalainen suklaakakku oli niinikään jumalaista.

Täysin varauksetta Knossosta ei voi kuitenkaan suositella. Ruokalista on alkupaloja lukuunottamatta valikoimaltaan varsin rajallinen (jos ei pidä lampaanlihasta, liharuokien tarjonta on hyvin vähäistä, pääruokia yleensäkin oli vähänlaisesti) ja aika kallis. Annos oli hyvän kokoinen, joskin olisin toivonnut vähemmän perunaa ja enemmän muuta.

Jos kallis hinta ei karkota, Knossos on viihtyisä ruokapaikka.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Lautapelaaja.net

Jo jonkin aikaa on mielessä pyörinyt ajatus oman domainin hankkimisesta kohtuullisiin mittoihin kasvaneille lautapelisivuille; onhan peliarvioitakin jo lähes sata. Isänmaallinen .fi-domain olisi ollut makein, mutta vaikka Y-tunnuksen omistankin, kaupparekisteristä minua ei kitsaana (65 euroa turhasta) löydy. Ei siis .fi-domainia.

Täten ilmoitankin Lautapelaaja.net-sivujen olevan avatun. Iloitkaa. Vanhat sivut tulevat pikapuoliin ohjaamaan uusien pariin, joten linkkien ei pitäisi kuolla; suosittelen silti päivittämään linkit, mikäli niin ystävällisiä olette olleet.

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit

Jääkaappirunoja

jaakaappirunot.jpg Sarjassamme paras idea ikinä: Jääkaappirunous (sivuja ei ole avattu vielä). 20 euroa maksavasta paketista löytyy yli 500 magneettia, joista jokaisessa on sana, kirjain tai pääte.

Niistä voi sitten jääkaappinsa oveen rakennella yhtä jos toista. Kun näin tuon Stockan mainoksessa, tiesin heti, että tässäpä on juttu, joka on saatava. Nyt on jääkaapin ovi täynnä tekstiä (yli 500 sanaa on paljon) ja luovuus valloillaan. Toivottavasti rakkausteemalla alkanut sarja saa jatkoa; seuraaviin paketteihin toivoisin enemmän irtotavuja ja -kirjaimia ja välimerkkejä. Nyt joutuu tyytymään vain pariin huuto- ja kysymysmerkkiin, eikä sanoja saa väänneltyä tai koostettua tarpeeksi: ilmaisu rajoittuu. Silti, idea on briljantti.

Village

Viikolla katseltiin M. Night Shyamalanin Village. Valinta oli mielenkiintoinen, koska Johanna oli nähnyt elokuvan aikaisemmin ja spoilannut sen minulle (omasta pyynnöstäni). Katsoimme silti, ja mikäs siinä katsoessa – hyvä elokuva se oli.

Tai siis hyvä ja hyvä, mutta ihan kelpo. Elokuvan perusidea (jota en tässä spoilaa) oli toimiva, vaikka ei varmastikaan kestäisi lähempää tarkastelua. Idea kuitenkin herätti viihdytti. Elokuvan visuaalinen ilmekin oli mainio: hyvää värinkäyttöä.

Tähän mennessä näkemäni Shyamalanin elokuvat asettuvat asteikolle jotenkin siten, että Village ja Särkymätön ovat parhaat, sitten tulee Kuudes aisti ja hännänhuippuna Signs. Mikään elokuvista ei ole huippuluokkaa, mutta ei Signskään mikään aivan surkea tapaus ollut.