Kulttuuri – Sivu 102 – Elämä ja mielipiteet

Lautapelaaja.net

Jo jonkin aikaa on mielessä pyörinyt ajatus oman domainin hankkimisesta kohtuullisiin mittoihin kasvaneille lautapelisivuille; onhan peliarvioitakin jo lähes sata. Isänmaallinen .fi-domain olisi ollut makein, mutta vaikka Y-tunnuksen omistankin, kaupparekisteristä minua ei kitsaana (65 euroa turhasta) löydy. Ei siis .fi-domainia.

Täten ilmoitankin Lautapelaaja.net-sivujen olevan avatun. Iloitkaa. Vanhat sivut tulevat pikapuoliin ohjaamaan uusien pariin, joten linkkien ei pitäisi kuolla; suosittelen silti päivittämään linkit, mikäli niin ystävällisiä olette olleet.

Chuck Lorren tekstiruudut

Oletteko huomanneet mm. Dharman ja Gregin lopussa tulevaa ruudullista tekstiä? Teksti menee ohi niin nopeasti, ettei sitä koskaan ehdi lukea. Ratkaisuna olisi tietysti nauhoittaa jakso ja pysäyttää kuva tekstin kohdalla, mutta kuka viitsii? Ratkaisu löytyy netistä, sillä kaikki tekstit löytyvät Chuck Lorre Productionsin arkistosta. Jee.

(lähde Boing Boing: Chuck Lorre’s vanity cards)

Jääkaappirunoja

Sarjassamme paras idea ikinä: Jääkaappirunous (sivuja ei ole avattu vielä). 20 euroa maksavasta paketista löytyy yli 500 magneettia, joista jokaisessa on sana, kirjain tai pääte.

Niistä voi sitten jääkaappinsa oveen rakennella yhtä jos toista. Kun näin tuon Stockan mainoksessa, tiesin heti, että tässäpä on juttu, joka on saatava. Nyt on jääkaapin ovi täynnä tekstiä (yli 500 sanaa on paljon) ja luovuus valloillaan. Toivottavasti rakkausteemalla alkanut sarja saa jatkoa; seuraaviin paketteihin toivoisin enemmän irtotavuja ja -kirjaimia ja välimerkkejä. Nyt joutuu tyytymään vain pariin huuto- ja kysymysmerkkiin, eikä sanoja saa väänneltyä tai koostettua tarpeeksi: ilmaisu rajoittuu. Silti, idea on briljantti.

Village

Viikolla katseltiin M. Night Shyamalanin Village. Valinta oli mielenkiintoinen, koska Johanna oli nähnyt elokuvan aikaisemmin ja spoilannut sen minulle (omasta pyynnöstäni). Katsoimme silti, ja mikäs siinä katsoessa – hyvä elokuva se oli.

Tai siis hyvä ja hyvä, mutta ihan kelpo. Elokuvan perusidea (jota en tässä spoilaa) oli toimiva, vaikka ei varmastikaan kestäisi lähempää tarkastelua. Idea kuitenkin herätti viihdytti. Elokuvan visuaalinen ilmekin oli mainio: hyvää värinkäyttöä.

Tähän mennessä näkemäni Shyamalanin elokuvat asettuvat asteikolle jotenkin siten, että Village ja Särkymätön ovat parhaat, sitten tulee Kuudes aisti ja hännänhuippuna Signs. Mikään elokuvista ei ole huippuluokkaa, mutta ei Signskään mikään aivan surkea tapaus ollut.

Ruokaa ja juomaa

Eilisen herkkuna syötiin lasagnea, jonka valmistaminen alkaa jo käydä rutiinilla. Tulos oli totuttuun tapaan herkullista. Ruokajuomana juotiin pahatapaisesti valkoviiniä, portugalilaista vihreää. Gazela oli hyvää siinä missä Gatéokin. Hyvin samanlaisista viineistä on kyse. Pitäisi varmaan vielä testata Casal Garcia, Alkon kolmas Verde-viini.

Myöhemmin iltaa siivitti Provokaation Minnan suosittelema Cidre Pays d’Auge, joka on kieltämättä poikkeuksellisen maukasta juotavaa. Se on minun makuuni ehkä hieman liian ranskalainen, mutta maun pehmeys ja vahva omenaisuus toimii silti. Kannattaa kokeilla, varsinkin jos siiderikokemukset rajoittuvat peruslitkuihin.