Vähän menee käänteisessä järjestyksessä, mutta menkööt. Blondin kosto 2 katseltiin joskus kuukausi sitten, nyt oli vuorossa telkkarista tullut alkuperäinen Blondin kosto. Samaa pinkkiä huttuahan se oli kuin kakkonenkin, mutta Johanna (ja terve järki) oli oikeassa: ykkönen on kakkosta jonkin verran parempi (tähän väliin kuuluisi kai luetella edeltäjiänsä parempia jatko-osia, mutta annetaanpa sen kuitenkin olla). Reese Witherspoon oli tälläkin kertaa koko elokuvan pelastava tekijä, huonommalla pääosanesittäjällä Blondin kosto olisi lässähtänyt pahasti. Kelvollista viihdettä, kaikin puolin.
Kategoria: Kulttuuri
Shakkikone
Thinking Machine 4 on taideteos, joka pelaa Shakkia. Shakinpelaajana se ei ole kummoinen, keskivertopelaajallakin pitäisi olla mahdollisuudet voittaa se. Siinä on kuitenkin kiinnostavaa se, että tekoäly havainnollistaa ajattelupolkujaan visuaalisesti. Jälki on kaunista ja mielenkiintoista. Kannattaa kokeilla!
Sanalaskuri
Laskin kirjoittaneeni Gameblogiin yli 130 000 sanaa. Se on paljon se, ahkerat NaNoWriMo-kirjailijat pyrkivät kuukauden aikana kirjoittamaan 50 000 sanaa eli sellaiset 175 sivua. Noh, Gameblogia on kirjoitettu jo yli kaksi vuotta eikä teksti ole suurimmalta osin julkaisukelpoista (kirjaksi).
Ihan hieno saavutus kuitenkin ja onhan tuossa ollut kirjoittaminen. Blogimerkintöjä on kertynyt noin 530. Keskimäärin yhdessä merkinnässä on noin 230 sanaa, mutta tässä tapauksessa keskiarvo pettää: sanamäärän mediaani on vain 175, eli puolessa merkinnöistä on 175 sanaa tai vähemmän. Kolme neljännestä merkinnöistä mahtuu noin 310 sanaan ja viimeinen neljännes ja pari-kolme yli 1500-sanaista merkintää puskevat keskiarvoa ylemmäs.
Olisi pitänyt varmaan tilastoida kategorioittain, mutta selvää on pelisessioiden ylivertaisuus. Kaikki huippumerkinnät ovat isojen pelitapahtumien pitkiä kuvauksia. Viime aikoina sanamäärät ovat olleet hieman laskussa (vaikka pidemmän aikavälin trendi onkin juuri ja juuri nouseva), lähinnä juuri pelaamisen ja siten pelisessiokuvausten vähyyden vuoksi.
Idean tähän sain Boing Boingista: Visualisations from five years’ worth of blog-posts viittaa Plasticbag.org:n viiden vuoden aineistoon perustuviin analyyseihin. Minä en osaa tuottaa yhtä hienoja kuvia, mutta ihailkaa nyt noita: Five years of plasticbag.org: The Visualisation.
Tarmonpesät
Kylläpäs joillain riittääkin virtaa. Alastair Reynoldsilta on ilmestynyt pari viikkoa sitten uusi kirja, Century Rain (on muuten todella hieno nimi, kuten Reynoldsin kirjoilla noin yleensäkin). Ei siinä mitään, mutta kun Redemption Ark, Absolution Gap ja Diamond Dogs, Turquoise Days ovat vielä lukematta.
Iain M. Banksilta tuli niinikään uusi kirja, The Algebraist. Bankseista minulla on onneksi vain pari lukematta – siis scifipuolelta. Muista olen lukenut pienemmän osan, Crow Road on odottanut hyllyssä varmaan vuoden verran jo lukemista.
Eikä se tähän lopu: Richard Morganilta on vielä lukematta Broken Angels ja Market Forces. Onneksi uusin, Woken Furies ilmestyy vasta maaliskuussa.
Millä nämä kaikki luet, kun kaikki vielä kirjoittavat laveasti. Ja kuinka muistat jokaisen maailman pienet detaljit, joihin kuitenkin viitataan myöhemmissä kirjoissa?
Muistutetaan nyt vielä, että Amazonin lahjatoivelistat kannattaa viritellä jo joululahjakuntoon: Secret Santa 2004 on tulossa. Kannattaa osallistua!
Macbeth
Kävimme eilen katsomassa Tampereen teatterin Macbethin. Aikaisemminkin olen Macbethistä kirjoittanut Roman Polanskin elokuvan yhteydessä, mutta sanoisinpa Polanskin tuotoksen jäävän tälle versiolle toiseksi. Jukka Leisti oli todella upea Macbeth, samoin Mari Turunen Lady Macbethinä. Mikko Nousiaisen Banquota sietää kehua, samoin kolmea noitaa, jotka olivat juuri sopivan aavemaisia kiemurrellessaan esiin milloin mistäkin.
Lavastus oli synkkää ja kekseliästä, äänet, musiikki ja valot tukivat esitystä komeasti. Tehokeinot toimivat, eivätkä varastaneet show’ta missään vaiheessa. Näyttävää, ja muistutti kyllä hyvin, miksi teatterissakin kannattaa käydä silloin tällöin.