Kategoria: Kulttuuri

Harvinaisempaa tiedonhakua

Aika harvoin tulee haettua kirjoja julkaisijan perusteella. Nyt kuitenkin lainasin kirjastosta nipun Art Housen julkaisemia kirjoja. Oleta pyöreä lehmä, Numerotaidottomuus, Lukujen historia, Kauneimmat matemaattiset kaavat, Meemit – kulttuurigeenit ja Kaaos jatkavat mainiosti viimeaikaista fokusoitumistani tieteiskirjallisuuden sijasta tietokirjallisuuteen. Maailma (tai ainakin sen matemaattinen laita) valottuu.

Noita ennen luettavana on vielä π – erään luvun tarina (ei Art Housea, mutta sitä toista hyvää tiedekustantamoa: Terra Cognitaa) ja Lukujen taivas – laskeminen, ajattelu ja olemassaolo.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Ajoissa ollaan

Essenin kaupungin turistibyroo vastaanotti hetki sitten hotellivaraukseni. 12.-16.10.2005, hotelli kuin hotelli, kunhan maksaa alle 100 euroa yöltä ja sijaitsee messukeskuksen lähellä.

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit

Kananrintaa ja crème brúléeta

Lauantain illalliseksi rakentelin annokset Parhaan keittokirjan reseptin mukaan. Kalkkuna tosin vaihtui kanaan, mutta se on pientä. Kanan rintafileet leivitin ja paistoin pannulla. Kana asetettiin paprikapedille, joka tehtiin kuullottamalla pannussa sipulia. Sipulin sekaan laitetaan valkosipulia ja suikaloitu paprika. Tilkka vettä sekaan ja annetaan hautua kannen alla viitisen minuuttia. Sen jälkeen sekaan heitetään desi tai pari tomaattimurskaa ja keitetään. Tulos on todella hyvä.

Viiniksi valitsin Madeiran hyvien kokemusten perusteella portugalilaisen Vinho Verden, Gatéon. Hyvää oli.

Jälkiruoaksi yritin tehdä crème brúléeta, mutta se epäonnistui useammallakin tavalla. Täytyy yrittää joskus toiste uudestaan. Melkoisen vaivalloista laitettavaa se joka tapauksessa on, joten ihan heti tuskin viitsin.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Pitkä pimeä talvi

Pitkä pimeä talvi vaikutti varsin kiinnostavalta elokuvalta: päähenkilönä on pienessä syrjäkylässä asuva sarjamurhaaja, jonka viimeisin murha paljastuu ennen aikojaan. Lupaava idea jäi vain pahasti puolitiehen. Ensinnäkin: Dexter Miles ei ole mikään Hannibal Lecter ja Malcom McDowell ei ole Anthony Hopkins. Elokuvan vakavin puute oli sen mitäänsanomaton tylsyys. Henkilöt olivat joko ärsyttäviä idiootteja tai muuten vain tympeitä.

Elokuvan loppu oli sentään jollain tapaa yllätyksellinen, mutta toisaalta silti melkoinen pettymys. Huono poliisityö oli senkin takana: ei ihme, jos rikokset eivät selviä, kun kaikki poliisit ovat itsepäisiä ja ylimielisiä idiootteja.

Huono käsikirjoitus, keskinkertaiset näyttelijät, taidoton ohjaaja – eipä tuollaisista aineksista saa oikein mitään irti. Saapa olla viimeinen kerta, kun vuokraamme jonkun tuntemattoman elokuvan, jota edes joku jossain ei ole kehunut.