CD-WOW on ollut mainio vaihtoehto Playlle, mutta jatkossa täytyy harkita, tilataanko sieltä mitään. Olemme odotelleet Scissor Sistersin levyä jo kuukauden verran – suosittu levy on, joo, mutta on se kumma kun eivät saa edes kuukaudessa toimitettua. Varsinkaan, kun sivuilla ei mainita mitään levyn saatavuudesta, jolloin viaton ostajaparka odottaa luonnollisesti saavansa levyn heti. Play kertoo levyä olevan varastossa, joten sieltä sen olisi saanut jo aikaa sitten. On se niin väärin…
Kategoria: Kulttuuri
Kauhuelokuvia – Texasin moottorisahamurhat, Otogiriso
Katselimme eilen pari kauhuelokuvaa. Ensimmäisenä vuorossa oli The Texas Chain Saw Massacre, alkuperäinen vuoden 1974 versio. Se on todellinen kauhuelokuvaklassikko ja sikäli jo kulttimaineensa vuoksi katsomisen arvoinen.
Ei vaan ollut maineensa tasoista. Elokuvalla oli hetkensä, mutta se oli kuitenkin ehkä enemmän huvittava kuin pelottava. Varsinkin moottorisahan kanssa tempominen oli lähinnä hilpeää. Äänipuolesta kuitenkin plussaa, miinusta sen sijaan tippuu surkeasta juonesta ja paikoin hölmöstä tunnelmasta. Tulipahan tämäkin nähtyä, mutta ihmettelen, mistä elokuvan suosio johtuu.
Toisena katsoimme japanilaista kauhua, Otogirison (nimi lienee suomeksi "mäkikuisma"). Eipä tämäkään laadullaan loistanut. Elokuvan perusjuoni oli pöljä, sen ulkoasu oli turhan taiteellista kikkailua ja lopun juonenkäänteet jättivät koko jutun aivan liian hämäräksi.
Eniten ärsyttivät värit – elokuvassa ei tainnut olla ensimmäistäkään luonnollisen väristä kohtausta. Sen sijaan erilaisissa karkkiväreissä vaellettiin siitäkin edestä. Jotenkin vain siniset lehdet ja muu sellainen värivääristely ei oikein toiminut. Juonikin oli todella sekava ja kummallinen – huonolla tavalla.
Kumpikin oli kuitenkin ihan viihdyttävä kokemus; varsinkin Teksasin moottorisahamurhat oli mielenkiintoinen nähdä. Ensi kerralla sitten parempia elokuvia, toivon mukaan…
Korttipelejä kaupan
Päätin ottaa ja myydä Middle-Earth -keräilykorttipelin korttini. Peli on erittäin hyvä, mutta viimeiset viisi peliäni ovat tapahtuneet suunnilleen viimeisen viiden vuoden aikana. Ei hyvä. Mieluummin laitan kortit kiertoon jollekin, joka käyttää niitä enemmän. Kortit kun ovat – näemmä – jonkin arvoisiakin. Myyntilistani ja suosittelijani löytyvät Chrisin MECCG-sivuilta. Sivulta löytyvät vain harvinaisuudet, vähemmän harvinaista mutta silti tarpeellista peruskamaa erityisesti Lidless Eyestä ja Against Shadowsista löytyy iso läjä. Luovun tästä läjästä edulliseen hintaan, kysellä voi.
Samoin myyn mieluusti joukon Vampire: The Eternal Struggle -pelin kortteja. Näistä olen myynyt parhaat päältä jo aikaa sitten, jäljellä on kuitenkin varsinkin pienemmät kokoelmat omistaville hyödyllisiä kortteja. Kortit ovat pääasiassa perussarjaa, jonkin verran on muita sarjoja aina Sabbathiin asti.
Tästä blogista on hyvää vauhtia tulossa kirpputori.
Huutokauppa kannattaa
Tätä en olisi ikinä uskonut! Huutokauppaamani levyt ovat käyneet melko mukavasti kaupaksi, mutta ylivoimaisesti parhaiten on menestynyt Maj Karman Kauniiden Kuvien "Kaukana puhelimista" -debyytti. Lähtöhinta oli sama kahdeksan euroa kuin muillakin, mutta tällä hetkellä levyn hinta on noussut jo 30 euroon. Rockmusica.net tosin luonnehti levyä tavallisten ihmisten ulottumattomissa olevaksi. Ihmeellistä. Nyt vain harmittaa, etten aikoinani ostanut levyä useampaakin kappaletta (ostin omani aikoinaan – ehkä viisi-kuusi vuotta sitten – suoraan bändiltä), se kun on melkoisen tympeää tavaraa myöhempiin Karma-levyihin verrattuna mutta arvoltaan näemmä moninkertainen.
Vaan perhana, onkohan menossa alihintaan – Karman kysymyspalstalla joku kertoo myyneensä kaksi kappaletta yhteishintaan 214 euroa. Tsiisus. Noh, huutokauppa määritellee hinnan suhtkoht kohdalleen. Jos levy on tosiaan yli sadan euron arvoinen, hinta kivunnee ylös. Onhan se ennenkin nähty, että hinnat nousevat vasta, kun huutokauppa on sulkeutumassa – amatöörit huutavat kesken matkan. Perjantaina sulkeutuu, kello 9.54, jos huutaminen kiinnostaa…
Spider, Punch-Drunk Love
Saimme jälleen kerran Makuunin kanta-asiakaskortin täyteen ja vuokrasimme sen kunniaksi kaksi elokuvaa.
Spider ei ollut yhtään sellainen, kuin kannen perusteella olisi voinut odottaa. Vaan eipä ollut huono! Sen sijaan omituinen elokuva oli. Tarina oli hämärä, Ralph Fiennes tyylikkäästi umpimielinen ja tunnelma vaisu. Spider oli erikoinen, mutta lopulta miellyttävä elokuvakokemus.
Punch-Drunk Love olikin sitten vähän erilainen. Adam Sandler oli vaihteeksi erinomainen. Elokuvassa oli paikoin aika jännittävä tunnelma ja mielenkiintoista musiikkia. Juoneltaan elokuva oli perustyypillistä romanssihömppää, mutta sentään aika poikkeuksellinen sivujuoni oli mahtunut mukaan. Suosittelen kyllä tätäkin.