Mikko Saari bloggaa toisinaan
Katseltiin eilen Ringu 2. Siinä missä Ring oli ehdottomasti pelottavimpia näkemiäni elokuvia ja Ringukin varsin pätevä, oli Ringu 2 lähinnä sekava. Alku varsinkin meni ihmetellessä että kuka oli kuka. Että oliko se Asakawa se nainen, vaiko sittenkin se mies, vai eikun olihan se se nainen.
Hetkensä tuollakin, mutta kauhunhetket jäivät valitettavasti vähemmälle.
Tänään suuntaan kauppaan hakemaan Kahden tornin kauan odotettua Oikeaa Laitosta. Ainakin Sormusten saattueen Special Extended -versio oli elokuvateattereissa esitettyä parempi, odotan samaa Kahdelta torniltakin.
Sen sijaan hieman kauhistuttaa Kuninkaan paluun lippujen hinnat. 11 euroa! Aivan tolkutonta. Mikään kiire ei ensi-iltoihin ole, eikä kyllä noilla hinnoilla muutenkaan. Tsiisus. Varsinkin kun sen oikean elokuvan näkee vasta joskus vuoden päästä, kun Special Extended -versio ilmestyy. Plääh. Kaipa se silti täytyy käydä isolta kankaalta katselemassa.
Yhdessä pelaaminen on kivaa. Työnjako Jak & Daxterin parissa alkaa selvästikin vakiintua. Minulle näyttävät jäävän vaarallisemmat paikat: isommat monsterit, muutoinkin erinäisten otusten kansoittamat alueet, rakettimopolla lentäminen ja sen sellainen. Enemmän pelaamisen tuoma ohjauksen varmuus lienee tässä ratkaisevaa, ja se, etten ihan vähästä säiky päällekäyviä hirviöitä. Johanna stressaantuu helposti, kun ympäristö pelissä täyttyy erilaisilla haasteilla. Veikkaan kyllä tilanteen tasoittuvan, kunhan Johannakin pelaa enemmän ja saa pelaamiseensa varmuutta. Minulla on kuitenkin aika monta vuotta etumatkaa pelikokemuksen suhteen, vaikka konsoleilla en olekaan juuri pelaillut. Ristiohjaimen kanssa voisin olla tumpelompi, mutta nykyohjainten analogitatit sopivat minun sormiini kätevästi. Nerokas keksintö, sanon minä.
Värinäefektikin on kyllä hauska juttu, mutta sen hyödyllisyydestä joka paikassa en ole vakuuttunut. Jak & Daxterissa ohjain tärähtää kun Jak ottaa iskua – se on hyvä. Jatkuva kova tärinä rakettimopolla ajettaessa ärsyttää enemmän. Vaan eipä tule kauheasti värinää käytettyäkään, kun enemmän pelataan langattomalla ohjaimella, jossa patterit kuluvat turhan kanssa värinää käytettäessä. Autopelien puolella värinäefekti tuo ihan mukavaa todentuntua peliin, yksi aisti otetaan mukaan tekemään pelistä uskottavamman. Kun vielä saisi hajumoduulin puskemaan bensan- ja kuminkäryä…
Viikon peli-idea: Gran Turismo suksilla. Eli iso valikoima laskettelurinteitä, joukko välineitä niiden alastuloon (erilaiset sukset, lumilauta) ja useita eri pelitapoja (eri kilpalajit, half-pipet, freestylet, vapaa laskettelu ja niin edelleen). Ostaisin heti. Onkohan mitään vastaavaa olemassa? Äkkiä tulee mieleen lumilautapelit, mutta erityisemmin ei tuommoinen skeittipelityyppinen kikkailu kiinnosta. Äkkivilkaisulla Alpine Racer 3 on kai lähinnä, mutta arvostelu ei vakuuta.
Heitetään nyt toinen levyarvostelu vielä perään: Iron Maidenin Dance of Death.
Kirjoitin arvostelun CMX:n Aionista. Jo oli aikakin, edellisestä levyarviosta on jo pari kuukautta. Noh, nyt saitte uutta luettavaa sillekin osastolle.