Eilinen keikka alkoi sitten varsin hyvissä ajoin – soitto alkoi noin puoli yksitoista kuten luvattiin ja loppui joskus ehkä vartin yli puolen yön, kahden encoren jälkeen.
Keikka oli hieno; eräs parhaista CMX-keikoista, joilla olen ollut. Biisivalikoima oli hyvä. Olennaisimmat bilehitit (Rautakantele, Antroposentrifugi, Vallat ja väet, Ei yksikään, Pyörivät sähkökoneet, Surunmurhaaja ja niin edelleen) soitettiin, väsyneimpiä ei (Ainomieli lähinnä, Kirosäkeet tuli vasta bonusencorena). Uudelta levyltä soitettiin kiinnostavia biisejä (aivan upea Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen, Nahkasiipi, Melankolia ja Fysiikka ei kestä, vain Palvelemaan konetta jäi uupumaan), vanhoiltakin samoin.
Orkesterilla tuntui olevan hauskaa. Keikan humoristisia kohokohtia olivat hulppea rumpusoolo-osuus ja Peipon yleisönvalokuvaussessio. Kiertueen tyyliin Rymyhenkilö-patsaitakin jaettiin. Mukava yllätys oli bonusencore, siinä vaiheessa kun suurin osa väestä oli jo poistumassa paikalta.
Pakkahuoneen laadukkuus keikkapaikkana vahvistui minun mielessäni entisestään. Laaja tila, hyvä näkyvyys lavalle, salamannopea narikka, kaikki tekijät tekivät kokemuksesta kerrassaan miellyttävän. Keikalla oli erinomaisen kivaa.