Silent Hill

Nelisen tuntia peliaikaa ja ensimmäinen osio (tai, no, toinen) Silent Hilliä takana. Jos Universal Hint Systemiin on luottaminen, osioita on yhteensä yhdeksän. Paljon ei olla muuten vinkkejä tarvittu, olisiko paria kohtaa katsottu. Voi siis olla tyytyväinen itseensä. Välillä jo epäilytti asuinrakennuksia koluttaessa, että pelin kauhuille oli jo turtunut (varsinkin pistoolin löytäminen lievitti pelkoa), mutta kylläpä vain uusien paikkojen koluaminen onnistui yhä pelottamaan. Kamerakulmiin alkaa tottua, joten nekään eivät ole ärsyttäneet samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Neverwinter Nightsiäkin on tullut hakattua jonkin verran, ihan mukavasti se on edennyt. Pikkuhiljaa alkaa lähestyä kuudes taso, jolla samoojani pitäisi alkaa taikuutta oppimaan. Olisi pitänyt vaan ihan suosiolla ottaa puhdas taistelija, sanoisin. Vähän myöhäistä vaihtaa enää, vain. Johanna taas on edennyt Longest Journeyssä mukavasti… Sekin on kyllä hieno peli. Suosittelen seikkailupelien faneille, sillä se ei ole erityisen pahan hintainenkaan. Muutama vuosihan pelillä on jo ikää – ja se näkyy – mutta ei se tekniikka vaan se tarina. Välillä tosin olisi tarvetta varoitukselle eeppisistä kohtauksista (kuten Johanna tekstin "Varoitus epileptisistä kohtauksista" Simsin paketista luki), mutta ei se mahdottoman korni ole.

Neverwinterin tehneeltä Biowarelta on näinä päivinä tulossa PC-versio XBOXille ilmestyneestä Star Wars: Knights of the Old Republic -pelistä. En ole mikään suurempi Tähtien sota -fani (tosin alkuperäinen trilogia ja varsinkin se ensimmäinen elokuva nauttivat kyllä arvostustani), mutta hyvistä peleistä pidän kyllä. Lassi Kurkijärven arvostelu pelistä Allakassa vaikutti aika lupaavalta, kuten myös lista pelin saamista arvioista. Kymppiasteikolla huonoin arvosana 8,9… Ja noita arvioita on niin paljon, että ei haittaa, vaikka jokunen huonompi olisi listalta pois jätettykin.

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit

Pullon paholainen

Näpyttelin joutessani suomennoksen Flaschenteufel-korttipeliin. Peli perustuu R.L. Stevensonin novelliin The Bottle Imp, ja on mielestäni varsin onnistunut toteutus – varsinkin ollakseen tikkipeli. Kannattaa tutustua.

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit

Levyjä!

Palasin Hamaran avustajakaartiin parin lehden tauon jälkeen ja kävin tänään hakemassa pitkästä aikaa arvosteltavaa. Laatulevyjäpä hyvinkin… Lista, mistä valita oli täynnä ilahduttavan tuntemattomia bändejä, joten annoin päätoimittaja Riekin valita vapaasti, mitä minulle tyrkkää.

Riekki valikoi sitten ne, joiden nimet sanoin kuulleeni. Paketista löytyi Jag Panzerin Decade of the Nail-Spiked Bat -kokoelma, The Forsakenin Traces of the Past ja Invocatorin Through the Flesh to the Soul. Tarkempi muistelu paljasti Invocatorin tutuksi bändiksi – olen jopa omistanut bändin Dying to Live -levyn joskus vajaat kymmenen vuotta sitten. Oli muistaakseni melko keskinkertaista mäiskettä.

Jag Panzeria luulin nimen perusteella skandinaaveiksi, bläkkistä odotin. Vaan tämäpä onkin kasariheviä USAsta! Ilmeisesti aika klassikkoakin vielä. Ei paha, joskin kansikuvan voisi tarjota rumimmat levynkannet -kisaan, ellei se olisi niin tyypillinen hevilevynkansi. Iron Maidenia on kuitenkin Jag Panzer -leirissä kuunneltu. Laulaja kiekuu "kivasti", muutenkin musiikista kyllä paistaa ikä läpi. Vaan mikäpä siinä, jos kasarihevistä pitää…

Nojoo, valmiin arvostelun voitte lukea seuraavasta Hamarasta.

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki