Tuonela

Pet Shop Boys ei ehtinyt pitkään pyöriä ennenkuin vaihtui postin (vihdoin) tuomaan Amorphiksen Tuonelaan. Odotan mielenkiinnolla. The Way, Tuonela ja Divinity ovat tiettävästi hyviä, toivottavasti muut biisit pärjäävät vertailussa.

Asiasta toiseen, miksiköhän Huuto.net toimii usein nihkeästi kaikilla muilla selaimilla paitsi Internet Explorerilla? Ihan kuin palvelin olisi tukkoinen ja IE-käyttäjät pääsisivät jonon ohi… Kahden sivun latautuessa Mozillalla ehdin käynnistää IE:n, ladata ne pari sivua ja vähän päälle, antaa palautetta huutokaupasta ja selailla vielä tovin palautteita, eikä sivu ollut edelleenkään latautunut Mozillalla. Kummallista.

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki

Musiikkia kuuroille

Jes. Menin siis ja ostin herätteenomaisesti Queens of the Stone Agen kohutun Songs for the Deaf -levyn. Positiivisena puolena mainittakoon heti alkuun 15,95 euron hinta, mikä ei ole lainkaan paha. Sitten voidaankin esittää kysymys: onko se hypetyksen arvoinen? Kyllä ja ei. Eipä tuo mikään maailmanhistorian hienoin rock-levy ole – sellaiseen vaadittaisiin vähän enemmän vaihtelua.

Mutta ne hitit! No One Knows, Go With The Flow ja First It Giveth ovat ihan käsittämättömän hienoja biisejä, että jo miltei niiden vuoksi levy on hankkimisen arvoinen. Niistä pitävät saavat myös ihan mukavan annoksen samanlaista, joskaan ei aivan yhtä hyvää musiikkia. En kuitenkaan pidä Songs for the Deafia jokaiseen levyhyllyyn ehdottomasti kuuluvana mestariteoksena.

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki

Televisiotarjonta

Tänään Aamulehden viikkoliite Allakassa joku kolumnisti näki taas asiakseen ihmetellä Big Brotherin tylsyyttä. Big Brother on puuduttavan tylsää katsottavaa. Rohkenen olla eri mieltä. Kolumnisti toki saa pitää ohjelmaa kuinka tylsänä tahansa, mutta formaatti ei voi olla huono, jos se kerää miljoonayleisöjä joka puolella maailmaa. Televisio on joukkotiedotusväline, jonka kuuluukin vedota suuriin massoihin eikä snobeihin kolumnisteihin.

Big Brother on kyllä tolkuttoman hölmö ohjelma, jos sitä katselee jakson-pari. Alku oli tylsä, totta. Olen kuitenkin kesän mittaan katsellut kai yhtä lukuunottamatta joka jakson ja uskokaa pois, sarja on sitä kiinnostavampaa katsottavaa, mitä enemmän sitä katsoo. Jos sitä ei seuraaa päivittäin, ei henkilöitä opi tuntemaan eivätkä tapahtumat kiinnosta. En usko, että sarja toimii vain kolmosen viikonloppukoosteet katsoen. Big Brother vaatii aktiivista seuraamista. Mikä on tietysti tv-kanavan kannalta aika iloinen asia.

Kuka televisiopäättäjä enää palkkaa päteviä käsikirjoittajia ja ohjaajia, jos television menestystuotteeksi riittää joukko tympeitä brittejä makailemassa sohvalla?

Ei Big Brotherin ja tosi-tv:n suurmenestys ole hyviä tv-sarjoja maailmasta hävittänyt! Muistelen edelleen ilolla taannoin tullutta laatusarjaa Mullan alla. Taistelutoverit on toinen äkkiä mieleen tuleva esimerkki pätevien käsikirjoittajien ja ohjaajien käytöstä. Ei ollut ihan halvinta mahdollista tuotantoa se sarja… Kyllä laadullekin löytyy edelleenkin tilausta ja tekijöitä.

Joten, suru tulee puseroon kun Big Brother viikon päästä loppuu. Onneksi kolmonen aloittaa ensi lauantaina uuden kauden Selviytyjiä! Harmi vain, että pitkä viive ohjelman esittämissä tarkoittaa sitä, että lopputulosta ei voi enää jännittää. Onneksi ohjelma on kiinnostavaa katsottavaa, vaikka tietääkin kuka voittaa. Selviytyjätkin on ohjelma, jota täytyy katsoa tiuhaan. Henkilökemia ja liittolaisuussuhteiden muodostuminen on ohjelman mielenkiintoisinta antia; toivottavasti kilpailijat ovat hyviä ja tarjoavat paljon värikkäitä vaiheita!

Perusruokaa

Ruokavaliomme täydentyi uudella perusruokalajilla. Tein nimittäin tänään kinkkukiusausta. Se on helppoa ja halpaa ja siten erinomaisen hyvä lisä vaivattomien ruokalajien kokoelmaan. 500 grammaa perunasipulisekoitusta, 250 gramman pussi kinkkusuikaleita, 2 dl ruokakermaa. Koko homma vuokaan ja vuoka uuniin tunniksi. Valmista on! Hintaa aterialle kertyy kolmisen euroa ja ruokaa riittää kahdelle hyvinkin tukeva annos. Näppärää.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Siiderikokeilua

Eilen maistelimme Twist-siideriä (kuiva omena). Raati ei innostunut. Vaikka mainoksessa kehutaankin tuotteen sekä näyttävän että maistuvan hyvältä, ei kumpikaan kohta toteutunut riittävästi. Ensinnäkin se ulkoasu: Twist on vaalean hailakkaa. Kyllä siiderin pitää minun mielestäni tummempaa olla. Tai siis ylipäätään enemmän jonkun väristä…

Toisekseen maku. Vaikka Twist onkin oikeaa siideriä, oli maku kuitenkin jokseenkin teollisen oloinen. Ei hyvä. Voittaa useimmat tusinasiiderit, joo, mutta omista suosikeistani en Twistin vuoksi luovu (niitähän ovat Classic, Stowford Press, Hardy’s Village Dry ja Old Rosie – Hardy’s Village Dryn väristä voi ottaa mallia).

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka