Tein listan. Sata parasta lautapeliä, syksyllä 2014. Tätä ei kannata ottaa liian vakavasti, koska vaikea näitä on mitenkään tarkkaan järjestykseen pistää. Tässä on kuitenkin vähän yritystä. Peleistä on lyhyet kommentit, mutta jos ne tuntuvat koodikieleltä, se johtuu siitä, että tämä on alunperin kirjoitettu julkaistavaksi Lautapeliseuran foorumilla, yleisölle, jonka tietämys peleistä on pykälän-pari keskivertokansalaista korkeammalla. Koettakaa kestää; olen linkittänyt pelejä Lautapelioppaan arvosteluihin sikäli kuin se on mahdollista.
99–104
Kadonneet kaupungit — Klassikko ja paljon pelattu, mutta hivenen yhdentekevä.
Antike — Tykkäsin aikoinaan valtavasti, mutta vähiin on jäänyt pelit.
Acquire — Ikäisekseen mahtava, mutta olisipa varmasti 45 min pituinen…
Modern Art — Teoriassa hyvä, käytännössä ei kyllä koskaan tule pelattua.
Africa — Henk.koht. klassikkoarvoa, ei tarvitse omistaa, mutta välillä mukava pelata.
The Lord of the Rings: The Two Towers Deck-Building Game — Ei niin hyvä kuin ykkösosa.
94–98
Rallyman — Paras rallipeli, omaperäinen ja kiehtova pelimekaniikka.
Ingenious — Hyvä perusabstrakti, vähän mauton ja hajuton.
Halli Galli — Hyvä nopeuspeli, harmi vaan että nopeuspelejä ei kukaan halua pelata.
Qwixx: Das Kartenspiel — Ei yhtä hyvä kuin noppaversio, mutta tykkään kyllä tästä.
Neuland — Oudosti kulmikas ja vähän tönkkö, en ihmettele että vähän floppasi, mutta omistan silti mieluusti alkuperäisen laitoksen.
90–93
The Bottle Imp — Parhaiten teemoitettu tikkipeli ikinä; muuten ei kyllä lähellekään paras tikkipeli.
Blitz — Muuten en välittäisi, mutta tytär tykkää, ja kivahan tätä on pelata.
St. Petersburg — Joskus tällä oli kympin reittaus, mutta kyllästyin sittemmin täysin.
Attika — Tätä on pelattu vuodesta 2003, ja pelattaneen jatkossakin.
87–89
Bohnanza — Arvostan, ja mukava tätä olisi joskus pelatakin.
Continental Divide — Winsomen perushyvää settiä, vaan toistaako vähän itseään? Vähän raskas.
Taj Mahal — Tätä voisin pelata useamminkin, vaan eipä ole vuosikausiin tullut vastaan.
83–86
Web of Power — Kuuminta hottia vuonna 2002, sen jälkeen ei ole hirveästi näkynyt; sääli, kolminpelinä tämä on kyllä aika timanttia.
Gang of Four — Tichua ei sitten tältä listalta löydy, eikä tämäkään kipua tätä korkeammalle.
Impulse — Vasta yksi peli alla, en tiedä vielä onko tämä kiehtovan outo vai vain häsmäinen viritys.
La Boca — Peliporukassa lässähti täysin, mutta perhepelinä tätä on mukava pelata.
75–82
Lord of the Rings: The Confrontation — Siisti design, joka ei houkuta pelaamaan. Jos poika ei tykkäisi, olisin jo aika lailla unohtanut.
Indigo — Ostin sattumalta alennuksesta; perhepelinä aika timanttia, ollaan pelattu joku parikymmentä erää ja edelleen ehdotan tätä usein lapsille.
Clippers — Vasta yksi peli alla, odotuksia olisi parempaankin suoritukseen jos tätä vain saisi joskus pelattua.
Lancashire Railways — Rationaalisessa systeemissä sijoitus olisi sama kuin New England Railwaysin, mutta niin vain tämä on jostain täysin käsittämättömästä syystä alempana.
Mhing — Ensi kerralla yhdistän tämän mahjongiin, enkä huomioi erikseen; ihan kelpo johdatus mahjongiin yhtä kaikki.
Locomotive Werks — Vähän ehkä liiankin luurankomainen bisnespeli, mutta mukavahan tätä on silloin tällöin pelata.
Samarkand — Se Sid Sacksonin vanhempi Samarkand; parin pelin perusteella oikein lupaava tapaus. Se toinen Samarkand onkin sitten aika paljon korkeammalla.
Eclipse — Näin kauas jäi Eclipse kärjestä minun listallani. Arvostan, mutta ei tämä oikein minun pelini ole.
72–74
Timeline — Hauska seurapeli. Ehkä yksinkertaisin versio tästä ideasta, mutta toimii. Paljon auttaa itse tehdyt lisäkortit Suomen ja lautapelien historiasta.
Attribute — Hauska seurapeli tämäkin, tykkäsin tästä kovasti koska olin tässä aika hyvä, mutta eipä tällaisia vain tule pelattua.
Eläinpyramidi — Hyvä näppäryyspeli; kaksinpeli voisi olla parempikin, mutta muuten ei valittamista.
67–71
Las Vegas — Hyvä noppafilleri. Eka pelikerta jätti aika meh-fiiliksen, mutta kyllä tästä sitten peli löytyi, perhepelinä varsinkin hyvä.
Tobago — Perhepelinä oivallista aarteenetsintää, toimii onneksi ihan hyvin kaksinpelinäkin.
Flix Mix — Hauskasti aika hidas nopeustestipeli. Niitä kätkettyjä helmiä, joista juuri kukaan ei ole kuullutkaan.
Nile DeLuxor — Kevyttä kortinläiskettä, toimii (myös perusversiona ilman DeLuxoria) mutta eipä ole tullut viime aikoina tätä pelattua.
Subdivision — Jää näköjään ihan perhepelikäyttöön, ei tehnyt suurta vaikutusta pelikerhossa.
62–66
King of Tokyo — Listan kovin yatzy-variantti, hauska peli silloin tällöin pelattuna.
Parade — Tämän hetken kuuminta hottia korttifillereiden puolella, toimii mukavan hyvin kahdestaankin.
Geschenkt — Vuoden 2004 Essenin messujen kovin filleriuutuus, mutta tätä kyllä näkee satunnaisesti pelattavan edelleenkin.
Coco Loco — Kevyttä hittipotentiaalia, vähän yli viikossa noin 20 matsia takana; tälle kertynee aika vaivatta sata pelikertaa.
Puerto Rico — Vanha sotaratsu, johon kyllästyin jo vuosia sitten. Pelaan kyllä silloin tällöin iPadilla, ja toimiihan tämä edelleen.
56–61
Qwirkle — Perhepelisarjassa vahva tapaus, mukavaa laatanladontaa.
Marrakech — Yksi parhaista lastenpeleistä, tätä on itsekin ihan oikeasti hauska pelata.
The Ark of the Covenant — Paras Carcassonne-muunnelma, tykkään tämän erikoisuuksista.
Stone Age — Harvinaisen mielenkiintoinen worker placement -peli.
Villa Paletti — Näppäryyspeliklassikko. Joku versio Jengasta kuuluu kokoelmaan, ja tämä on minusta hauskin.
Maaginen labyrintti — Erinomainen lastenpeli, tällä hetkellä vahvassa nosteessa kun tytär tahtoo pelata ja minäkin tästä pidän.
53–55
SNCF — Melkoinen floppi lopulta, vaikka voitti Vuoden pelinkin. Ei tätä tunnu kukaan pelaavaan. Ainakaan minun kanssani, ja se on harmi.
Race for the Galaxy — Mikäköhän siinäkin on, ettei tämä oikein jaksanut vetää, vaikka paperilla onkin lähes täydellinen.
Sunda to Sahul — Edellisestä matsista kuusi vuotta. Aika kiperä nopeuspeli, joten ei tätä oikein voi kenenkään kanssa pelata. Pitäisi ehkä lapsille kokeilla.
51–52
New England Railways — Näitä saa pöydälle joskus, toisin kuin Age of Steamia…
Kilpikonnakisa — Lastenpelien A-sarjaa, toimii myös aikuisille.
50–48
Qwixx — Erittäin hyvä noppafilleri.
Pantheon — Paras Brunnhoferin peli? Ehkäpä. Ainakin tässä on aika pirullisia ajoitusjuttuja välillä. Toimii hyvin myös kahdestaan, siitä iso plussa.
London — Wallacen oiva kaupunginrakentelupeli. Väliin tuntui jo vähän kyllästyttävän, mutta kylläpä tätä nyt vielä jaksaa pelata.
46–47
Europa Tour — Erinomainen perhepeli; ei tätä peliporukassa jaksaisi pelata, mutta kaksinpelinä pojan kanssa toimii erittäin hyvin.
Love Letter — Oivallinen filleri, tätä on aina hauska pelata.
44–45
Halli Galli Extreme — Se parempi Halli Galli, mutta sen verran kiharainen jo, ettei tätä saa niin helposti pöytään.
Trans Europa+ — Inhosin joskus, mutta tulin järkiini: tämähän on erittäin hyvä perhepeli.
41–43
String Railway: Transport — Mutkikkaampi versio narurautateistä. Tätä ei kukaan halua pelata (ainakaan toiste), mikä on vähän harmi, koska minusta tämä oli hauska.
New York Central — Hyvä Winsomen korttipeli, jota oma DIY-versioni paransi selvästi. Tykkään, harmi ettei mikään firma ole älynnyt tätä lisensoida.
Wabash Cannonball — Osake-ja-rata-pelien klassikoita. Tätä pelattiin aikoinaan poikkeuksellisen paljon, sittemmin on vähän jäänyt. Hyvä peli silti.
39–40
Australian Railways — Kolmas Early Railways -peli listalla, ja orgaanisesti kasvavan rataverkon vuoksi kolmikon paras peli. Kyllä näitä pelaa oikein mielellään.
Indonesia — Splotterin klassikoita, harvoin pelattu mutta aina yhtä herkullinen.
37–38
Eurorails — Pääsee edustamaan Empire Builderia. En pitänyt crayon railsia hirveästi arvossa, mutta tämähän on oikeastaan ihan minun makuuni sopiva peli, kunhan pelaajia on vähän ja pelataan reippaasti.
Stich-Meister — Vakava suositus kaikille tikkipelien ystäville; ihan kaikki sääntösetit eivät ole niin huippua, mutta välillä on sitten hyvinkin herkullisia jakoja.
36. 1860: Railways on the Isle of Wight — Yksi parhaista 18xx-peleistä. Toimii erinomaisesti kahdella, ja paljon mielenkiintoista äksöniä.
35. Catan — Klassikko, josta minun europeliharrastukseni alkoi. Olen vihannut tätä muodikkaasti, mutta ei voi kierrellä: onhan tämä edelleen hyvä peli.
32–34
Ta Yü — Inhoan yleensä ottaen yhdistämispelejä, mutta tällä on minulle henkilökohtaista klassikkoasemaa.
Linko! — Erinomainen korttipeli, joka nykyään kulkee perussetissä mukana aina.
Battle Line — Tätä on pelattu kohta jo 15 vuotta, ja edelleen jaksaa miellyttää.
30–31
Mystery Rummy: Jack the Ripper — Kahdesta kokeilemastani Mystery Rummystä se toimiva, erinomainen peli.
Schnäppchen Jagd — Yksi parhaista kolmen hengen tikkipeleistä, sopivan kiemurainen tapaus.
28–29
Gulf, Mobile & Ohio — Yksi Winsomen helmiä, tästä pidän todella paljon.
The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring Deck-Building Game — Tämä oli jonkin aikaa aivan ehdoton ykköspeli meidän huushollissamme; nyt on vähän rauhoituttu, mutta hyvä tämä silti on.
26–27
Sticheln — Etenkin kolmella pelaajalla pirullisen pistävää tikinlyöntiä.
Preferanssi — Se venäläinen muunnelma. Tämäkin on oivallinen kolmen hengen tikkipeli (niitä kyllä riittää).
25. Crokinole — Neppailuklassikko. Tämä on ollut monta vuotta tauolla kun muutimme Domus-klubin naapurista pois, voisi tehdä vähän paluuta tämän pariin; on nimittäin hieno peli.
24. The Great Zimbabwe — Yksi Splotterin parhaista, todella mainio peli, joka ei peliporukassa ollut suuri menestys.
21–23
Antiquity — Ja se seuraava Splotteri. Kiehtova peli, jota pitäisi toisaalta pelata vähän säännöllisemmin, mutta toisaalta ei kai liiankaan usein.
Splendor — Vuoden 2014 parhaita uutuuksia, todella hyvä peli. Pelaamme yhden erän kymmenessä minuutissa, joten oikeastaan filleripituinen. Kerralla tuleekin pelattua tavallisesti kaksi tai kolme.
Trains — Vuoden 2013 kuuminta hottia, nyt jo aika lailla jäähtynyt. Maksoin itseni kipeäksi japaniversiosta. Kannattiko? Ehkä.
19–20
String Railway — Leppoisien junapelien ykkönen. Narurautatiet ovat aina hauskaa pelattavaa — kunhan peliä ei ota liian vakavasti.
Carcassonne — Klassikko. Vuodesta 2003 vuoteen 2010 oli seitsemän vuoden tauko, jonka aikana pelasin tasan kaksi matsia. Nyt jaksaa taas pelata mielellään. Erinomainen peli, kunhan pysyy erossa lisäosista.
18. 1825 — Paras 18xx-peli. Joo, on kivaa olla vastarannankiiski, mutta minusta tämä nyt vain on hauskinta näin, vaikka pörssipuoli on aika pliisua. Rakentelu on kivaa.
16–17
Kingdom Builder — Tuurilottoa, väittävät toiset, mutta on tässä kyllä ihan oikea pelikin. Todella mainio perhe- tai kasuaalipeli, yksinkertainen mutta kiehtova.
Preußische Ostbahn — Winsomen paras. Upea osakekuutiojunailu, jonka suola on firmojen erikoisominaisuuksissa ja todella herkullisen epäreilussa vuorojärjestyksessä.
15. Go — Klassikko tuhansien vuosien takaa. Hieno peli, on tätä jostain syystä itsellekin kertynyt joku 800 pelattua matsia, koko ajan pyörii käytännössä nettipeliä.
14. Mahjong — Toinen itämainen klassikko. Rommipelien keisari, vähän vain hankala saada pelatuksi, etenkin kun olen tässäkin suosituimpia pelitapoja vastaan; ainoa oikea on Zung Jung. Lisäksi pitäisi olla kokeneet pelaajat, jotta peli rullaisi riittävän nopeasti.
13. Agricola — Korteilla sytytetään takkaa ja jos pelaajia on liikaa, odotteluaika syö miestä, mutta kaksin- tai kolminpelinä ilman kortteja: briljantti peli. Hyvä perhepeli.
11–12
Machi Koro — Tätähän on tahkottu. Lisäosa on pakollinen, pelkkää peruspeliä tuskin olisi jaksanut. Lisäosan kanssa tämä on oikea peli.
Innovation — Hulluja tuuriswingejä, omituisia sattumuksia ja sivilisaation kehitystä kivikaudelta moderniin aikaan… toimii.
10. The City — Erinomainen höyhensarjalainen. Voi mennä joskus ihan kiperän epäreilusti, mutta eipähän kestä kauaa, ja sitten voi pelata uuden matsin.
9. Oregon — Etenkin kaksinpelinä tämä on todella kiehtova: cowboyt pitäisi saada nopeasti ja korttien käyttö optimoitua. Hieno peli.
8. Brass — Hieno bisnespeli, toimii hienosti. Ihme juttu, että tämä jäi niinkin pitkään kokeilematta.
7. Tarock — Kirjaprojektin myötä tuli opittua tarockin pelaaminen, ja kaksinpelattava Strohmann ja toisaalta slovenialainen jäivät elämään ja pysyväksi osaksi pelivalikoimaa. Loistavia tikkipelejä.
6. Age of Steam — Paras peli, jota en koskaan pelaa. Joskus tämä olisi helposti ollut listan ykkönen, mutta nyt ei voi, kun ei tätä juuri koskaan tule pelattua, vaikka hyvä onkin. Mutta hieno systeemi kyllä.
5. Suburbia — Tätä sen sijaan saa pelattua, etenkin nyt kun Nooakin on tästä kiinnostunut. Erinomainen peli: hauskaa kaupunginrakentelua, ei liiemmin vuorovaikutusta, paljon vaihtelua. Erinomainen kokonaisuus, jota Suburbia, Inc. -lisäri vain parantaa.
4. San Juan — Parasta, mitä Puerto Ricosta on tullut. Yli sata matsia, ja edelleen tämä on mieluinen peli, jota pelaan koska tahansa mielelläni. Tässäkin lisäosa on paikallaan, ja se onkin onneksi uudessa laitoksessa mukana.
3. Die Dolmengötter — Yksi listan henkilökohtaisia omituisuuksia. Tämän hienoutta ei moni ymmärrä, mutta joku muukin sentään. Tämä on vain yksinkertaisen nerokas peli, jonka susiruman ulkoasun ei pidä antaa häiritä. Peli on kerrassaan ovela: nopeatempoista alue-enemmistöilyä, jossa yhteistyö on tarpeen.
2. Dominion — Se tylsä top-kympin peli, mutta minkäs teet, yli 120 matsia pelattu ja edelleen maistuu. Tietysti lisäosilla, peruspelillä ei olisi näin pitkälle pötkitty. Lisäosia tosin olisi riittänyt pienempikin määrä. Tuleva klassikko ja helppo suositus fiksua ja haastavaa peliä hakeville.
1. Samarkand: Routes to Riches — Ei uskoisi, miten hyvä peli Winsomen huutokauppavetoisesta osakejunailusta tulee, kun otetaan ne huutokaupat pois. Briljantti tiivistys, jossa pelin lopetusehto on tärkeä elementti, jonka suhteen pitää olla jatkuvasti valppaana. Priorisointi on tarpeen. Peli on juuri sopivasti liian lyhyt, eli loppuu vähän kesken ja jättää haluamaan lisää. Nerokas peli.
