Kulttuuri – Sivu 66 – Elämä ja mielipiteet

Tähtifantasia-palkinto jaettu

Kansi: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki

Eilen jaettiin ensimmäistä kertaa vuoden parhaalle käännösfantasiakirjalle myönnettävä Tähtifantasia-palkinto. Kaikki ehdokkaat olivat kiinnostavia, joten valinta ei varmastikaan ollut helppo. Voittajaksi valittiin kuitenkin Jeff VanderMeerin Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (kirjavinkkini teoksesta) – hyvä valinta, itse en omaa suosikkiani osaa varmaksi sanoa, varsinkin kun Unohdettu Ombria on vielä lukematta.

Voittajan on julkaissut toimintansa pääasiassa lopettanut Loki-kirjat, joka ei taida tästä enää sen kummemmin hyötyä. Sääli. Pisto sydämessä, jne., olen itse hyvinkin kustantajan kannalta hyödytön lukija, kun hyvin harvoin ostan kirjani. Luen myös valtaosan scifistäni englanniksi ennen suomennosten ilmestymistä, joten en suomennoksia ostaisi, vaikka enemmän kirjoja ostaisinkin.

Lupaankin, että jahka tästä vaurastun, ostan enemmän kirjoja, etenkin kotimaista scifiä ja fantasiaa.

Lastenmusiikkia

Aamulehdessä kirjoittivat lastenmusiikista. EMI ja Alex Nieminen ovat perustaneet Ipanapa Recordsin, joka tuottaa laatumusiikkia lapsille. Netissä asiasta uutisoi vaikkapa Hesari. Tulossa oleva kokoelmalevy kuulostaa ideatasolla aika hyvältä.

Mitä omiin lastenmusiikkimieltymyksiini tulee, toistaiseksi kaksi on ylitse muiden. Ensinnäkin on Paukkumaissi, omia biisejä ja lastenlauluklassikoita reggaevirityksellä. Taustajoukoissa on Soul Captain Bandista tuttua väkeä ja laulaja Tytti Metsällä on oivallista kansanmusiikkiosaamista, joka kuuluu levyllä myös. Sivuilta löytyy näytteitä. Tästä meillä tykkäävät kaikki ja kovasti, sanoisin että Paukkumaissi on Nooan ykkössuosikki. Bändiltä on ilmestynyt yksi levy, joka kantaa nimeä Paukkumaissi.

Toinen oiva on Pessi Levannon (joka soittaa Ipanapan kokoelmalevylläkin) Vuohi, joka perustuu Julia Vuoren luomaan vuohihahmoon. Toinen Vuohi-levy on vielä kirjastosta lainaamatta, mutta ensimmäinen, Vuohi kaipaa Kalahariin, on erinomainen. Vuohen maailmanmatkailusta kertova levy ottaa perusvireekseen pianojazzia, johon sekoitellaan erilaisia vaikutteita tarpeen mukaan. Nimibiisi on esimerkiksi silkkaa teknoa ja Stonehenge-aiheinen Jättiläisten hampaat on luonnollisesti heviä. Vuohestakin löytyy näytteitä nettisivuilta.

Paljastavat merkinnät

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Luottamukseni Movielensiä kohtaan horjuu. Ensinnäkin, Movielensin elokuva-arvioideni perusteella antamat arviot ovat säännönmukaisesti perin lähellä elokuvan arvioiden keskiarvoa. Se siitä ainutlaatuisesta elokuvamausta. Toisekseen Movielens kehuu tästä syystä elokuvia, joita minulla ei ole mitään halua nähdä (Ratatouille ja Transformers, igh, kummankin trailerissa on ollut jo aivan tarpeeksi kestämistä). Kolmanneksi, sitten kun kohdalle osuu erittäin hyvä elokuva, Movielens on hukassa yli tähden verran.

Paljastavat merkinnät (Notes on a scandal) on nimittäin erittäin hyvä elokuva. Judi Dench tekee erinomaista työtä vanhana ja hitusen häiriintyneenä opettajana, Cate Blanchettin ja Bill Nighyn antaessa taustatukea. Ei ole yllätys, että sekä Dench että Blanchett saivat Oscar-ehdokkuudet rooleistaan. Philip Glassin musiikki oli myös ehdokkuuden arvoista ja kieltämättä teki kyllä vaikutuksen. Elokuvamusiikki onnistuu harvoin kiinnittämään huomiota, mutta tämä oli iloinen poikkeus.

Vahvojen draamojen ja muuten vain fiksujen elokuvien ystäville Paljastavat merkinnät on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva!

Kätevä elokuvalippu

Simpsonit taittuivat mukavasti valkokankaallekin. Elokuva on erittäin hauska, tv-sarjalle uskollinen ja ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Huomattavampaa oli kuitenkin se, että menin elokuviin kulkematta lippukassan kautta. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa itse tulostettua lippua. Elokuvavisiitti oli siinä määrin kätevä, että en usko, että jatkossa juuri jonotellaan lippukassalla.

Niin se etenee. Ennen varattiin puhelimitse, sitten netissä. Nyt ei tarvitse enää olla paikalla hyvissä ajoin noutamassa varausta (asia, jota olen aina inhonnut), vaan voi marssia suoraan ovesta sisään. Tämä on hyvää itsepalvelua.

Palapelillä miljonääriksi

Eternity II on palapeli, joka julkaistaan ensi lauantaina (28.7.2007). Ensimmäinen ratkaisija voittaa kahden miljoonan dollarin arvoisen palkkion. Luonnollisesti palapeli on suunnattoman vaikea: neliön muotoiset palat sopivat mihin järjestykseen tahansa ja paloista muodostettava kuvio koostuu abstrakteista muodoista, joita täytyy yhdistellä.

Paloja on 256 (16×16). Nurkat ja reunat tunnistaa. Nurkat voi järjestää 4! eri tavalla. Reunat – 56 palaa – menevät 56! eri järjestykseen. Tämä jättää 196 keskipalaa, jotka voi järjestää 196! * 4¹⁹⁶ eri järjestykseen – kaikki palat kun voi kääntää neljään eri asentoon (joissain paloissa jotkut asennot voivat tosin olla identtisiä). 4! + 56! + 196! * 4¹⁹⁶ on enemmän kuin tähtitieteellisen iso luku: 4! + 56! on luokkaa 10⁷⁴, 4¹⁹⁶ on 10¹¹⁸ ja 196! taas on … no, luokkaa 10 potenssiin muutama sata.

Tämä siis tahtoo sanoa sitä, että vaikka viettäisit lopun ikääsi tahkoamalla erilaisia ratkaisuja yhden sekunnissa kellon ympäri, todennäköisyys osua oikeaan olisi hyvin, hyvin pieni. Todennäköisyys riippuu tietysti siitä, paljonko oikeita ratkaisuja on – varmasti useampi kuin yksi (jo pelkästään peilaamisen vuoksi oikeita ratkaisuja on vähintään neljä).

Ratkaisu ei siis löydy tietokoneella raakaa voimaa käyttäen, mutta kenties jollain fiksummalla algoritmilla. Veikkaan, että ratkaisu – kuten Eternity I:n ratkaisu – löytyy kuitenkin tietokoneella, ei käsipelillä ratkoen. Prize Specimens on kiinnostava artikkeli ykkös-Eternityn ratkaisusta.

Pelin nettisivuilta löytyy 16 palan kokeilupeli. Sain itse kokeilupelin palapelinä testattavaksi. Helppohan se oli, ratkaisu löytyi muutamassa minuutissa. On kuitenkin helppo nähdä, miten ongelma monimutkaistuu palojen määrän kasvaessa. On myös helppo nähdä, ettei tuon ratkaiseminen ole välttämättä mitenkään hauskaa puuhaa…