Kulttuuri – Sivu 68 – Elämä ja mielipiteet

Raskasta metallia

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Eilen katsomamme Night at the Museum palautti mieleen yhden hauskan vakiojutun elokuvista: kulta on aina tavattoman kevyttä. Tässä tapauksessa elokuvassa esiintyi iso puhdasta kultaa oleva levy, jota muun muassa pikkupoika kantoi juosten paikasta toiseen. Näinköhän?

Levy näytti jonkin verran A4-arkkia isommalta. Oletetaan, että levy on kooltaan 30 cm x 40 cm ja vaikkapa kaksi senttiä paksu. 2400 kuutiosenttiä, siis. Paljonko tämänkokoinen levy puhdasta kultaa painaisi? Puhdas kulta painaa Wikipedian mukaan 19,3 grammaa kuutiosentiltä, eli levyllä olisi painoa melkein 50 kiloa. Vaikka olisin arvioinut levyn koon yläkanttiin, puhutaan siis kuitenkin kymmenistä kiloista. Näyttäkääpäs minulle 10-vuotias, joka juoksentelee sellaisen levyn kanssa vaivatta.

Kuva: tanakawho (CC by)

Toinen klassinen esimerkki on Roope-sedän kultakolikkoämpäreitä kanniskeleva palvelija. Minulla on pieni purkillinen kolikoita, joka painaa jo varsin tuntuvasti. Oletetaan 10 litran ämpäri, jossa on, sanotaan, 7,5 litraa kultarahoja (vaikka ämpäri olisi ääriään myöten täynnä, siinä ei olisi silti 10 litraa kultaa, koska rahojen väliin jää tyhjää – siksi arvio alakanttiin). 7,5 litraa on 7500 kuutiosenttiä, eli 7,5 litraa kultarahoja painaa lähes 150 kiloa. Kanniskelepa siinä rennosti ämpärillisiä! Pääasiassa kuparisia euroja täynnä oleva ämpäri painaisi sekin yli 50 kiloa.

Neliöjuuria

Neliöjuuren laskeminen ei ole ihan yksinkertainen operaatio, varsinkaan jos tuloksena ei ole joku verrattain pieni kokonaisluku. Kätevintä on käyttää laskinta. Vaan kuinka laskin neliöjuuren laskee?

Logaritmin ja eksponentiaalifunktion kautta. Wikipedian mukaan laskimissa käytetään tyypillisesti seuraavanlaista kaavaa:

neliöjuuri(S) = e^{½ ln S}

missä ln on luonnollinen logaritmi ja e on Eulerin luku, yksi tärkeimmistä luvuista matematiikassa.

Tämä hyvä, mutta entäs jos täytyisi laskea neliöjuuri ilman laskinta, eikä luonnollinen logaritmi tai ei-kokonaislukupotensseihin korottaminen suju ihan vaivatta? Saatavilla on muitakin menetelmiä. Babylonialainen metodi on helppo ja vaatii useimmilta vain kynää ja paperia avukseen.

Metodiin tarvitaan ensinnäkin lähtökohtaluku. Se voi olla mikä tahansa positiivinen kokonaisluku; mitä lähempänä oikeaa lukua ollaan, sitä nopeammin prosessi käy. Jos ei osaa näppituntumalta keksiä oikean suurusluokan lukua, 3^D (missä D on sen luvun numeroiden määrä, josta neliöjuurta ollaan ottamassa) on hyvä.

Lähtöluvusta r ryhdytään laskemaan tarkempaa arvoa kaavalla

r = ½ (r + S / r)

Tätä toistetaan, kunnes luku on tarpeeksi tarkka. Ei tarvitse toistaa montaa kertaa, varsinkin jos ensimmäinen r on hyvin valittu. Menetelmä on helppo ja hauska. Nimestä huolimatta ei ole todisteita, että babylonialaiset laskivat neliöjuuria näin.

The Squid and the Whale

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

En jaksa enää kirjoitella blogimerkintöjä kaikista elokuvista, mutta silloin tällöin kohdalle osuu sillä tavalla hyviä elokuvia, että iloa haluaa jakaa muillekin. Tätäkään elokuvaa välttämättä moni ei mainostuksen puutteen vuoksi huomaa itse katsoa: The Squid and the Whale on mainio pienehkön budjetin helmi.

Itse nappasin elokuvan vuokraamon hyllystä, koska se oli ehdokkaana parhaan käsikirjoituksen Oscariin. Ei voittanut, mutta käsikirjoitus on silti huomattavasti keskimääräistä parempi. Elokuva kertoo brooklyniläisestä perheestä, jonka vanhemmat eroavat. Perheen lapset joutuvat kärsimään, kun vanhemmilla on vaikeaa.

Aihe on aika synkeä, mutta elokuva on myös varsin hauska. Tätä oli ihan mukava katsella, vaikka perheen elämä olikin kaukana täydellisestä. Vähän erilaista ja kenties perus-Hollywoodia elämänmakuisempaa elokuvaelämystä hakeville tämä on oivallinen valinta.

(Ja miksi nimeä ei suomennettu? Kalmari ja valas olisi ihan hauska nimi…)

Mappalujo

Jos olisin kaunokirjallisesti suuntautuneempi, innostuisin luultavasti Mappalujosta enemmänkin. Jeff Noonin (oivallisen Vurtin kirjoittaja) kehittämä kirjallinen peli asettaa kaksi kirjoittajaa saman tarinan äärelle.

Mappalujo perustuu kirjallisiin haamuihin. Mappalujon lukujen taustalla vaikuttaa kirjallisten hahmojen (tai kulttuuristen ikonien) jälki. Kaikki luvut viittaavat jollain tavalla Mama Lujoon, Lujo-maailman voodoojumalattareen. Jokainen luku lainaa lisäksi edeltäjältään vähintään kaksi elementtiä; nämä elementit yhdistävät tarinan kokonaisuudeksi, luovat yhteyksiä joita lukija voi huomata.

Tarina koostuu tietystä määrästä lukuja, joita tehdään vuorotellen. Yksi luvuista kirjoitetaan yhdessä ja lopuksi koko kokonaisuus editoidaan yhteistyönä. Jeff Noonin ja Steve Beardin kirjoittama alkuperäinen Mappalujo vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta kirjalliselta kokeilulta.

Vaskikirjat

Vaskikirjat logo Erkka Leppänen – nimi on tuttu ainakin Portin lukijoille – on perustanut uuden fantasiakirjallisuuden keskittyvän pienkustantamon, Vaskikirjat:

Vaskikirjat on vasta toimintansa aloittanut pienkustantamo, jonka erityisalue on fantasiakirjallisuus ja muu spekulatiivinen fiktio. […] Vaskikirjat vastaanottaa myös suomalaisia käsikirjoituksia ja tarjoaa arvostelupalvelua.

Syksyllä Vaskikirjat julkaisee ensimmäisinä julkaisuinaan Lordi Dunsanyn The King of Elfland’s Daughterin ja Fritz Leiberin Swords and Deviltryn. Seuraamme mielenkiinnolla ja toivotamme onnea yritykselle!