Upcider Natural Vintage

Jatketaanpa siiderilinjalla. Upciderin Natural-siiderit ovat perussiidereistä sitä parempaa sarjaa. Hassujen makujen sijasta Naturalit keskittyvät luonnolliseen hedelmäiseen makuun ja vähäisempään hiilihappoon. Tuloksena on kerrassaan mainioita siidereitä.

Nyt talvikauden ajan tarjolla on Natural Vintage, joka on vielä hienompaa tavaraa. Ensinnäkin väri: on tuhlausta juoda tämä suoraan tölkistä. Juominen aloitetaankin kaatamalla juoma kirkkaaseen lasiin ja ihailemalla siiderin punaista kultaa. Kaunis väri, kertakaikkiaan.

Vintageen on käytetty talvikauden omenoita ja lehdistötiedote puhuu calvadoksen ja tammitynnyrin aromeista. Siitä calvadoksesta en tiedä, mutta vahva ja omintakeinen maku Vintagessa kyllä on. Vaatii selvästi lisämaistelua ja totuttelua selvittää, tykkäänkö kovasti vai enkö, mutta sellainen tutkiskelu on aina mukavaa…

Joka tapauksessa pisteet Hartwallille siitä, että jännittävien makujen sijasta (Fizz Cappuccino) kehitellään ihan oikeasti kiinnostavia omenasiidereitä. Perryt vielä menevät, mutta tosiasiahan on, että oikea siideri on omenaa, eikä muuta. Piste.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Kokeiltuja, siideriä ja jäätelöä

Viime aikoina on testattu siideriä ja jäätelöä:

Westons Cider Oak Conditioned Medium Dry lupaili etiketissään rikasta ja täyteläistä makua, mutta pyh: maku oli ohut, vaisu ja katosi hetkessä, jättäen aika tympeän jälkimaun. Enpäs osta toiste. Suosittelen lähinnä loppuillasta juotavaksi, puoli litraa 6,5-prosenttista mennee mukavasti siinä vaiheessa kun maulla on vähemmän merkitystä.

Glögin ja piparin makuinen Aino-jäätelö oli miellyttävän jouluinen yhdistelmä, ja toimii oikeastaan paremmin kuin odotin. Jäätelö on erittäin makeaa ja maku on kevyesti teollisen oloinen, mutta ihan hyvä kuitenkin. Luulen kyllä, että toiste ei osteta, mutta ei tämä hukkaostoskaan ollut.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Kirjoja ja lautapelejä

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Olen tyytyväinen: viime aikoina olen muka vähäisestä lukemiseen tarjolla olevasta ajasta huolimatta ehtinyt lukemaan yhtä jos toista. Syytä onkin, kun uusia kirjoja on tullut ja tulee koko ajan, kiitos BookMoochin (25 kirjaa jo hankittu tuota kautta). Uusimpana hankintana tilaukseen lähti A Heartbreaking Work of Staggering Genius, jos ei muuten niin siksi, koska A Heartbreaking Blog of Staggering Geniusta on tullut luettua jo pidempään.

Lauantaina sitten lautapelejä, eli Helconissa nähdään.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Ruokaa ja elokuvaa

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Sunnuntain ohjelmistossa oli ruokaa ja elokuvia, sillä välin kun poika oli isovanhemmilla vahdittavana. Päädyimme syömään Plevnaan, joka on hyvin kätevästi teatterin vieressä. Ruokakin oli hyvää, tukevaa: possunoisetit, röstiperunoilla, madeirakastikkeella ja olutmarinoiduilla kasviksilla. Maistui, varsinkin kun sai syödä kaikessa rauhassa.

Plevna on tunnettu oluistaan, mutta osataan siellä siideriäkin tehdä: Plevnan puolikuiva omenasiideri on yksi parhaista siidereistä, mitä olen tähän asti maistanut. Maku on täydellisen pehmeä. Johanna tykkäsi myös kovasti.

Elokuvaksi valikoitui Paholainen pukeutuu Pradaan, joka oli odotuksia parempi. Muitakin hyviä olisi mennyt, mutta valitettavasti sunnuntaisin ei juuri päiväsaikaan esitetä dubbaamattomia versioita piirretyistä. Onneksi tämäkin osoittautui sitten yllättävän viihdyttäväksi tapaukseksi, elokuvaelämys oli kerrassaan mainio. Varsinkin Emily Bluntin esittämä Emily oli veikeä hahmo, eikä Meryl Streepkään ollut hullumpi muotilehden hurjana päätoimittajana.

Olisin ostanut karkkia elokuvan seuraksi, mutta jäi ostamatta, koska Siperian karkkikaupalla on 2,5 euron minimiostos pankkikortille. Pöh. Minullahan ei ole koskaan käteistä mukana, joten alle kahden euron karkkipussia en kyennyt maksamaan. No, jos ei raha kelpaa, niin ei sitten, säästyipähän rahaa ja hampaat.

Viikon jännä fakta

On se jännää, kun iTunes pitää tilastoa soitetusta musiikista. Se saattaa paljastaa hyvinkin jotain kuuntelutottumuksista. Vai mitä sanotte tästä: minun eniten soitetuimmista biiseistäni peräti kolmen kärki mahtuisi Johannan sadan soitetuimman listalle. Johannalla on useampi biisi saanut yli sata soittokertaa, ja useammille on yli 50 – minulla eniten soitetuilla on soittokertoja melkein 30.

Silti jos lasketaan kaikkien biisien soittokerrat yhteen, yhteissummat eivät välttämättä hirveästi eroa… No, Johannalla voi olla vähän enemmän, kun molempien ollessa kotona soivat lähinnä Johannan biisit, mutta ei se tätä yksin selitä.

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki