Kulttuuri – Sivu 76 – Elämä ja mielipiteet

Kirjavuosi 2006

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Jos eri kulttuurimuotojen kannalta katsellaan, niin vuosi 2006 oli minulle ehdottomasti kirjavuosi. Kuten Kirjavinkkien tilastoista voi laskea, olen lukenut vuoden aikana suuren määrän kirjoja, ja niistä suurimman osan vieläpä viimeisen puolen vuoden aikana. Lapsen saaminen ei siis estä lukuharrastusta, päin vastoin. Jos oikein laskin, päädyn yli 50 kirjaan, eli olen lukenut enemmän kuin kirjan viikossa.

Vuoden kirjallinen tapaus oli ehdottomasti BookMooch, josta olen kerännyt jo yli 30 hyvää kirjaa, itselleni ja Johannalle. En tiedä, olisiko ilman sitä kertynyt ihan samanlaista määrää kirjoja, varsinkin kun loppuvuonna Kaukajärven kirjasto suljettiin. BookMooch-kirjat ovat tulleet postiluukusta sisään, mikä on kätevää lapselliselle.

Ilmaisista kirjoista ei muuten BookMoochin kohdalla kannata puhua: rahaa on mennyt nyt yli 100 euroa. Vaan mistä muualta saa hyviä ja kiinnostavia kirjoja alle kolmella eurolla kappale? Kirjastosta, toki, mutta nämä saa omaksi, ja valikoima on parempi – tai ainakin minä olen löytänyt paljon kiinnostavaa luettavaa, jota ei ole vielä suomennettu ja jota siksi ei kirjastoista tahdo löytyä.

Mitä itse kirjoihin tulee, niin suurta ja hienoa oli päästä vihdoin ja viimein käsiksi Neal Stephensonin kirjoihin. Snow Crash, Diamond Age ja kaiken huipennuksena nerokas Cryptonomicon. Ah, onnea. Siinä sivussa China Miéville ja Ian R. MacLeod palauttivat uskoni fantasiaan ja tulin muuten vain lukeneeksi koko joukon oudon ja normaalin rajaa kulkevia kirjoja (Jonathan Carrollia, Huuto 49, Lasisilmä ja niin päin pois).

Hyvä vuosi, siis, ja odotukset ovat korkealla – tulisiko ensi vuodesta vielä parempi kirjavuosi?

Royle Family

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Eilen saapui joulunpyhien ratoksi täydellinen setti Royle Familya eli Sohvanvaltaajia. Seinfeldistä on käytetty nimitystä "show about nothing", mutta se sopii vielä paremmin Royle Familylle, jossa työväenluokkainen brittiperhe istuu sohvalla telkkarin ääressä eikä todellakaan tee yhtään mitään. Jostain ihmeellisestä syystä sarja onnistuu silti olemaan hävyttömän hauska. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, jos tämä helmi on jäänyt näkemättä.

Kaikki kolme kautta ja uuden finaalijakson sisältävä boksi on paras valinta sarjasta kiinnostuneille; jotain parhaat palat -boksiakin myydään, mutta mitä järkeä on koostaa parhaita paloja sarjasta, jossa on alunalkujaankin vain 18 osaa?

BBC:n sivuilla on, joka tapauksessa, hyvä artikkeli sarjasta.

Kun isoisä Suomeen hiihti ja Venetsian kauppias

Olemme nauttineet viime viikkoina teatteritaiteesta. Ensin sai vuoron Tampereen teatterin Kun isoisä Suomeen hiihti. Sisällöltään varsin klassinen juutalaistarina viihdytti hyvän musiikin ja humoristisen tarinan voimin. Varsin kohtuulliset odotukset täyttyivät ja ylittyivät helposti. Musiikkinäytelmä on hyvä malli – paljon musiikkia, mutta kyseessä ei ollut varsinaisesti musikaali, tarinaa ei kuljetettu yksinomaan musiikin keinoin. Erityinen kiitos kuulunee Sari Kaasiselle, jonka sävellystyötä näytelmän laulut ilmeisesti pitkälti olivat.

Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa kauden odotetuin näytelmä, eli Tampereen työväen teatterin Venetsian kauppias. Tälle oli pohjana Al Pacinon tähdittämä elokuva, joten tarina oli tuttu – vai oliko sittenkään?

Siinä missä elokuva oli raskasta draamaa, näytelmä muisti, että kyseessä on itse asiassa komedia. Toki Pacino oli vakuuttava Shylock, mutta elokuva jätti tarinan toisen ulottuvuuden ehkä kuitenkin turhan vähälle huomiolle. Nyt nähtiin vakava ja vakuuttava Shylock, mutta myös Bassonion lemmenretki Portian perään toimi olennaisesti paremmin.

Näytelmä oli kaikin puolin huikea. Omaperäinen sovitus, oivaltava lavastus, ylipäätään kokonaisuuden nokkeluus. Näytelmä oli täynnä erinomaisia roolisuorituksia. Kärkinelikko Juhani Niemelä (Shylock), Auvo Vihro (Antonio), Tiina Lymi (Portia) ja Aimo Räsänen (Bassanio) loisti erityisesti, mutta se ei tarkoita, etteivätkö muutkin olisi olleet loistavia. Myös Venetsian kauppiaassa käytettiin musiikkia erinomaisen hyvin.

Voin suositella molempia näytelmiä, mutta erityisesti Venetsian kauppias on kokemisen arvoinen kaikessa raikkaudessaan.

Musiikillisia hajahuomioita

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Jos olisin tekemässä rocklevyä, veisin tuottajalle Morrisseyn Ringleader of the Tormentors -levyn ja sanoisin, että lopputuloksen pitää kuulostaa jotakuinkin tuolta. On nimittäin verrattain hyvin äänitetty levy.

Goottirockpuristit ovat huutaneet veristä murhaa Theatre of Tragedyn Musique-levyn johdosta. Ymmärrän; Aégis-levyllään goottirokkia määritellyt orkesteri heitti tuolloin konepoppivaihteen päälle. Minusta Musique on oikeastaan varsin mainio levy, mutta: miksi Raymond Rohonyi laulaa levyllä miten laulaa, eli ikävästi känisten? Siihen kaatuu minun osaltani Musiquesta pitäminen, pelkään.

Lautapelejä Plazalla

Kuten oheisesta ruutukaappauksesta näkyy, kirjoittamani lautapelijuttu on löytänyt tiensä Plazan etusivulle. Ei huono juttu ollenkaan, kun Plaza on Suomen web-sivustojen viikkolukujen mukaan tällä hetkellä Suomen 10. suosituin sivusto. Tämä on siis seurausta yhteistyökuviosta, jossa Lautapelaaja.netin sisältöä kierrätetään eDomeen.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että Plazalla kävi viime viikolla 300 000 käyttäjää. Lautapelaaja.net keräsi viime kuussa 29 000 kävijää, ja viimeisen puolentoista vuoden aikana kävijöitä on ollut noin 400 000.