Tallentava digiboksi on kuulkaas näppärä laite. Meillä hankinta tuli ajankohtaiseksi lapsen myötä: kun vuorokausirytmi heilahtaa siihen, että viiden jälkeen herätään ja kahdeksalta mennään nukkumaan, jää iltaisin tv-ohjelmat näkemättä. Vilkastunut tv-sarjakausi olisi tietänyt melkoista videokasettirumbaa ja kamalaa sotkua ohjelmien katsomisen kanssa.
Nyt on helpompaa. Digiboksiin mahtuu useamman viikon ohjelmat, joten mitään kiirettä katsomisessa ei ole. Kuvanlaatu on muikea ja nauhoittaminen jokseenkin helppoa. Käytettävyys nyt on mitä on – kyseessä on selvästi insinöörien ja vain ja ainoastaan insinöörien tekemä laite – mutta sen kestää, vaikka se harmittaakin kalliissa laitteessa (meidän Handaniamme kalliimpi Topfieldin laite on kuulemma tässä suhteessa parempi). No, onneksi se toimii luotettavasti, ainakin tähän asti, sitähän monet valittavat.
Sinänsä en muuten pidä ollenkaan pahana tuota vuorokausirytmin muutosta. Ajatusleikkinä tuota joskus mietinkin, että voisi ryhtyä heräämään neljän-viiden aikaan – ehtisi olemaan pari tuntia tehokas ennen töitä tai koulua. Aamuvarhaisella on mukava olla hereillä.
Nyt tämä toteutuu ihan käytännössä, koska herään viimeistään viiden aikaan pojan levottomuuteen. Poika nukutetaan siinä puoli yhdeksän aikaan, ja silloin on ihan viisasta mennä itsekin nukkumaan, jos haluaa olla aamulla virkeä. Töihinkin ehdin mukavasti seitsemäksi – seitsemästä kolmeen on ihan kiva työpäivä, jää iltaankin aikaa olla perheen parissa. Aamulla olisin kotona verrattain tarpeeton, Johanna nukuttaa pojan yleensä vielä pariksi tunniksi.
Ei siis paha, ja vauvaperheiden pelottavat unettomat yöt ovat onneksi meillä jääneet tähän mennessä vähiin.
