Kohta loppuu, ihan oikeasti

Näiden kirjojen siteeraaminen pitää lopettaa, koska siinä ei ole mitään järkeä, mutta tätä en voinut välttää. Kirjassa Neljäs ulottuvuus siteerataan ulkoavaruuden asukkia, joka toteaa näin:

Vuosi 2000 on eräänlainen käännekohta Maassa. Sen jälkeen sodat tavallaan loppuvat Maa-planeetalla, koska ne muuttuvat tietyllä tavalla älyllisiksi. Ihmiset tulevat huomaamaan, että aseilla ei rakenneta parempaa maailmaa eli sodat käyvät siis tarpeettomiksi. Tulevaisuudessa Maassa syntyvät ongelmat pyritäänkin ratkaisemaan aina neuvotteluteitse.

Olisikohan tämä kannattanut kertoa suomalaisen kanavoijan sijasta vaikka George W.:lle? Minä en ainakaan näe vaikkapa Irakin tapahtumissa oikein mitään älyllistä (paitsi älypommeja ehkä). Eikä siinä mitään, kyllähän näitä hupsuja väitteitä on ennenkin esitetty, mutta minusta tämä on kyllä aika optimistista ajattelua, ottaen huomioon että kirja on julkaistu vuonna 2000, eikä vaikkapa 1900-luvun alkupuoliskolla…

(Korjataanpa vielä: kirja onkin näemmä kirjoitettu – eikun siis kanavoitu – vuonna 1991. Se kuitenkin julkaistiin vasta 2000, jolloin olisi ehkä kannattanut poistaa vanhaksi mennyt sisältö…)

Julkaistu
Kategoria(t): Typeryys

Katkos

Nebulalla oli aika vakavan tuntuinen levyrikko, ainakin sen korjaamisessa meni aika kauan. Nyt kaikki kuitenkin toimii. Jotain eilisillan aikana tulleita sähköposteja on kuitenkin saattanut kadota, eli jos kirjoitit minulle jotain enkä vastaa, lähetä uusinta.

Logiikka pätkii

Rauni-Leena Luukanen-Kilde (josta ei onneksi ole kuulunutkaan mitään aikoihin) on vakuuttunut siitä, että maailman ylin teologinen, poliittinen ja sotilaallinen johto tietää ufoista kaiken ja kontrolloi tiedon välittymistä (tai lähinnä välityksen puutetta) tiukasti levittämällä disinformaatiota.

Herää kysymys. Jos tällainen maailmanlaajuinen salaliitto on olemassa, kuinka on mahdollista, että Rauni-Leena Luukanen-Kilde voi kirjoittaa siitä WSOY:n julkaisemassa kirjassa, joka on vapaasti kaikkien saatavilla? Onko kirja kenties lipsahtanut valvontaverkoston sormien läpi, vai kuuluukohan Luukanen-Kilde näihin kokopäivätoimisiin väärän informaation levittäjiin?

Lienee kuitenkin parasta, etten sano kirjan nimeä – tiedä vaikka Suojelupoliisi tulisi koputtelemaan ovelle.

Niin, ja sen verran kyyninen olen kyllä ihmisrodun suhteen, että tähän en usko pätkääkään: ”Jokaisen tulisi kuunnella vain omaa sisintään, omaa sydäntään, joka kyllä erottaa oikean väärästä ja joka näyttää, millaiset motiivit toimivat tiedon taustalla.” Kuuntelemalla sydämensä ääntä aika moni on langennut jos jonkinlaiseen harhautukseen ja joukkopsykoosiin. Vaikka tietysti – ei kai ole mikään ihme, että Luukanen-Kilde kehottaa kuuntelemaan sydäntään ja vaientamaan järjen äänen…

Julkaistu
Kategoria(t): Typeryys

Dark Water

Joulusta selvittyämme oli varaa kauhisteluun. Katsottavaksi valikoitui Dark Water jenkkiversiona. Alkuperäinen japanilainen nauttii täällä suosiota, eikä uusintaversio yllättäen pystynyt todellakaan samaan.

Ihan oli miellyttävän rähjäistä ympäristöä saatu tähänkin, todellakin upea vuokrakämppä. Kosteusvaurioteema oli kenties jopa alkuperäistäkin tehokkaammin mukana. Valitettavasti tarinassa oli muuten painotettu huoltajuusriitaa kauhuteeman kustannuksella, jopa niin paljon, että en kutsuisi Dark Wateria edes kauhuelokuvaksi. Psykologista draamaa kyllä riitti, mutta varsinainen kauhu ja säikytteli jäi vähemmälle.

Ihan kelpo suoritus, mutta ei nyt kuitenkaan ihan tarpeeksi hyvä. Alkuperäinen on syystäkin saanut IMDB:ssä selvästi paremman keskiarvon.

Jouluohjelmaa

Tänä vuonna vietämme ensimmäistä kertaa joulua ihan kahdestaan. Noh, käydään sentään Johannan vanhempia katsomassa, mutta vasta joulupäivänä. Aatto ollaan kahdestaan, se on uutta ja erikoista. Jouluruoatkin kehitetään itse, joten perinteitä luodaan – mitä otetaan mukaan ja mitä ei.

Aika perinteisillä linjoilla mennään. Kinkku on, pieni parikiloinen vain, samoin laatikot ja Johannalle rakkaat salaatit. Eilen vietettiin pikkujoulua dippailemalla kasviksia, syömällä joulutorttuja ja juomalla glögiä. Aloitimme myös kolmipäiväisen Taru sormusten herrasta -leffaputken; ehkä siitäkin tulee jouluperinne?

Yksi jouluperinne on joulukukka, Amaryllis (linkki johtaa Hippeastrumiin, koska oikea Amaryllis on eri kukka). Melko kallis kasvi tuottaa iloa pitkään, kun sen valitsee hyvin eli ottaa kaksivartisen, jossa vasta toinen varsi on puhjennut kukkaan.

Joulukuusikin tulee perjantaina. Se on pullokuusi. Käsite on, yllättävää kyllä, kaikille ihan vieras (edes Google ei tunnista sitä). Mikä siinä on niin vaikeaa? Pullokuusi on niin pieni kuusi, että se mahtuu pulloon. Söpö pikkukuusi on siis luvassa ja siihen vähän koristeita. Kuusenkarkeissa kahdesta kilpailevasta perinteestä (Julia-karkit vastaan Brunbergin tryffelit) mentiin minun perinteeni eli sinihopeisten Brunbergien linjalla; kuusesta tulee muutenkin sinihopeinen.

Sellaista siis joulu täällä.

Julkaistu
Kategoria(t): Elämää