Sideways, Urban Legends 3: Bloody Mary

Sideways on kovasti kehuttu kertomus kahdesta keski-ikäisestä miehestä etsimässä itseään Kalifornian viinimailla. Viinisnobeilua riittääkin ihan kiitettävästi, kyllä tästä viiniharrastaja saa jotain irti, vaikka tarina ei kiinnostaisi. Maisematkin ovat kauniit.

Pääosakaksikko on mainio. Paul Giamatti on hyvä pääosassa, kaksikon ahdistuneena puoliskona. Onneksi elämä voittaa myös Giamattin esittämälle Milesille, sen verran säälittävän roolin mies vetää. On vaikeaa olla tuntematta sympatiaa Milesiä kohtaan. Thomas Haden Churchin esittämää Jackia taas on helppo vihata, aika liero mieheksi. Näyttelijä on juuri oikea, Ned & Staceyn Ned on samantyyppinen ilkiö. On vaikeaa kuvitella, että Church olisi millään tavalla mukava tyyppi oikeastikaan.

Ihan kiva leffa siis, ja loppu varsinkin on erinomainen. Siinä välissä… noh, kyllähän tämä toimii. Kaksi tuntia vain on aika usein vähän liikaa, eikä Sideways oli varsinaisesti poikkeus. Vähän jostain olisi voinut kelata tiiviimmäksi. Kokonaisuus oli kuitenkin myönteinen ja varsinkin viininystäville Sideways on lähes pakollista nähtävää.

Urban Legends 3: Bloody Mary sen sijaan… Noh, sanotaanko vaikka että odotukset eivät olleet korkealla. Aikaisemmat Urban Legendsit ovat olleet ihan kelvollisia teinikauhupätkiä, mutta nyt jäätiin kauas edes siitä tasosta.

Pari juttua tulee mieleen heti: urbaanilegendateema tuntui tällä kertaa erittäin väkinäiseltä, siinä missä se on aikaisemmissa osissa toiminut vähintäänkin ihan hyvin. Toisena huomiona voidaan todeta, että leffan tekijät ovat huomanneet japanikauhun menestyksen ja lisänneet elokuvaan siksi mörön, joka on aika 50/50 sekoitus Ringiä ja Grudgea. Hyvä yritys, mutta tulos ei vaan toimi läheskään yhtään hyvin kuin alkuperäiset.

Kun tähän lisätään kaikinpuolin kehnohko näyttelijäntyö, saadaan tuloksena sellaista elokuvataiteen juhlaa, että huh. Kannattaa siis jättää tämä leffa vuokraamon hyllylle pölyttymään.

Antakaa raukoille tekemistä!

Antakaa nyt niille raukkaparoille jotain tekemistä! Voi vain kuvitella, minkälainen on tylsistymisen tila, joka tekee mikroaaltouunin käyttöohjeiden tietovisailusta hyvää viihdettä. Mika pitää kyllä erittäin hyvää tietoiskun ja visailun yhdistelmää mikroaaltouunin ohjeiden pohjalta, tätä on jatkunut jo minuuttikaupalla. Hauskaa kilpailijoilla näyttää olevan, mikä kertoo karua kieltään talossa tarjolla olevan viihteen määrästä.

Vaikka mikäs siinä, kyllähän puhelinluettelostakin irtoaa viihdettä, kun oikein tylsää on…

Tekijänoikeusasiaa

Suomalaiset musiikintekijät ovat innostuneet joukkohysteriaan ja sankkaan idiotismiin. Näin kuluttajan asemassa tyydyn toteamaan, että saatana, minuahan ette rikollista! Tässä on nyt boikotin paikka. Ei tekijänoikeuslakeja kiristämällä piratismia estetä, kaikki se on kotimaisia kuluttajia vastaan suunnattu.

Miksi minun, jonkun 500 cd:tä omilla rahoillani ostaneen ahkeran musiikinkuluttajan tulisi hyväksyä se, että oikeuksiani nauttia musiikista rajataan laeilla, joiden ainoa tarkoitus on kasvattaa levy-yhtiöiden oikeuksia hallita kuluttajia? En myöskään hyväksy sitä, että huolestuneiden kansalaisten yrityksiä vaikuttaa kansaa edustaviin kansanedustajiin leimataan spämmiksi, terrorismiksi tai muuten vain epäilyttäväksi kampanjoinniksi. Kyllä siinä on kuulkaa ihan oikea huoli ja kiinnostus asioiden hoidosta takana.

Mertenin Lyhyt hiljainen hetki suomalaisen musiikkiteollisuuden edesmenon johdosta on kerrassaan hyvä kirjoitus aiheesta. Muusikon ylpeys ja ennakkoluulo on samoin hyvin sanottu.

Omalla kohdallani boikotti koskettaa seuraavia artisteja:

CMX. Hyllystä löytyy bändin koko tähänastinen tuotanto, olen käynyt useilla keikoilla ja ostanut paitoja. Jatkossa en osta, enkä käy keikoilla. Päivitys: CMX:n kysymyspalstalla Yrjänä väittää, että nimi on listassa väärin perustein (nimi on luvattu listaan JOS vetoomus on hyvä, listattu näyttämättä koko adressia). Uskotaan. Ei siis aihetta boikottiin tälläkään kohdalla. Päivitys: CMX on kääntänyt kelkkansa ja itse asiassa kannattaakin tekijänoikeuslakia. Ups.

M.A. Numminen. Omistan joitakin levyjä, olen käynyt joskus keikalla. Ei enää.

Tuomari Nurmio. Aloin juuri kiinnostua, mutta pärjään näköjään ilmankin.

PMMP. Tarkoitus oli mennä keikalle marraskuussa; se täytynee pistää harkintaan. Päivitys: lähetin PMMP:n Paulalle sähköpostitse tiedustelua aiheesta (kuten CMX:lle ja Maija Vilkkumaalle), ja sain nopean vastauksen, jossa Paula kertoi näkemyksistään. Vastaus oli sen verran järkevän kuuloista tekstiä, että PMMP:n kohdalla boikottia voidaan vielä harkita. Bändi on kuulemma erityisesti vaatinut, ettei heidän seuraavalla levyllään ole kopiosuojausta.

Maija Vilkkumaa. Yksi levy jäi jo kaupan hyllylle ”CD-levynä”, mutta jatkossa ei näemmä tarvitse miettiä sen enempää: ei osteta.

Levy-yhtiöiden kanssa tilanne on astetta mutkikkaampi, mutta täytyypä jatkossa tuumia pari kertaa, ennenkuin sijoittaa rahojaan EMIn, Universalin, Spinefarmin, Playgroundin ja SonyBMG:n julkaisemiin levyihin.

Lista on omalta kohdaltani aika lyhyt, koska en kuuntele valtavasti kotimaista musiikkia. Tämä tietysti vähentää mielenkiintoa tukea kotimaisia taiteilijoita entisestään. Kaikki kunnia kuitenkin pienjulkaisijoille, jotka ovat yhä ahkeran musiikinkuluttajan ystäviä.

Koska – kopiosuojauksista huolimatta – kaikki musiikki löytyy kuitenkin verkosta ennenpitkää, saatan jopa silkkaa ilkeyttäni hankkia kiinnostavimmat levyt netistä, maksamatta artistille penniäkään, sen sijaan, että ostaisin levyn kuten aikaisemmin. Tätäkö julistuksella haluttiin?

Seuraavaksi voisin puhua siitä, kuinka elokuvissa ja DVD-levyillä näytetään piratismi on rikos -syyllistämistä ihmisille, jotka ovat maksaneet kalliin lipun tai vuokranneet DVD:n täysin legitiimisti, mutta annetaanpa sen nyt olla.

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki

Päivän anti gradulle

Tänään olen tulostanut kolme uutta artikkelia gradun aineistoksi. Tällä hetkellä käyttämäni lähdeavaruus on sellaiset lähemmäs parikymmentä lähdettä. Enemmänkin voisi siis olla, mutta toisaalta aineistoni on ihan hyvää. Kyllä näistä pitäisi saada aikaiseksi jo vaikka mitä. Tekstiäkin on sentään olemassa jo ihan kiitettävän paljon, riippuen miten mittaa.

Päivän harmistus on kitsas kirjasto (tai ikävä tietokantakauppias, tai joku muu satunnainen syypää), jonka lisenssi Information Processing & Management -lehden verkkoversioon ulottuu vain kymmenen vuoden päähän. Joudun siis metsästämään vuodelta 1992 kaipaamani artikkelit paperiversiosta. Onneksi molemmat (ja pari muutakin kiinnostavaa, jotka tänään bongasin) löytyvät samasta numerosta, joten ei tarvitse etsiä kuin yksi. Silti, vaiva verrattuna netistä tulostamiseen on masentava.

Julkaistu
Kategoria(t): Koulu

Blogikysely

Vieroksun meemejä, mutta tämä Kirjailijaelämää-blogin aloittama kysely on sellainen, jonka täytän. Kuten kronikkaa, pidän tätä omakohtaiselta historialliselta arvoltaan merkittävänä.

OMA BLOGI

0. Miten selittäisit bloggaamisen/blogit tutullesi, joka tietää mikä Internet on, muttei tiedä mitä blogit ovat? Blogi on tiuhaan päivittyvä sivu, jossa uusimmat jutut ovat näkyvillä paraatipaikalla. Blogi voi olla uutissivusto, päiväkirja tai jotain siltä väliltä. Usein blogin takana on joku yksityishenkilö, mutta myös ryhmäblogeja on olemassa.

1. Koska aloitit bloggaamisen? Minulla oli aiemmin bloginomainen sivu; silloin ei vielä puhuttu blogeista. Ensimmäisen varsinaisen blogini ensimmäinen merkintä on julkaistu 26.8.2002. Sinänsä blogin aloittaminen oli luontevaa jatkoa jo muutaman vuoden jatkuneelle nettisivujen väsäilylle.

2. Miksi bloggaat? Ensisijaisesti toteutan kirjoittamisen vimmaa. Julkaisin tosiaan nettisivuja jo ennen bloggaamisen aloittamista, mutta bloggaaminen on helppoudessaan mieluisin toimintatapa. Omaan bloggaamiseeni liittyy myös tietty statuksen tai arvostuksen hakeminen omassa vertaisryhmässä (toteutuu selkeimmin Gameblogin kohdalla: en kiistä ilahtuvani suuresti, kun blogistani – ja siten minusta – puhutaan myönteisessä ja arvostavassa sävyssä). Tietty omahyväisyys tässä on taustalla, tavallaan, koska pidän kirjoituksiani kiinnostavina muille. Toisaalta varsinkin tätä blogia kirjoitan omaksi ilokseni ja lähipiirille; tiedän sukulaisten ja kaverien lukevan tätä. En odota suurta mielenkiintoa ihmisiltä, jotka eivät tunne minua. Ei näillä jutuilla Blogilistan kärkeen päästä.

3. Kuinka usein bloggaat? Gameblogiin olen noin kolmessa vuodessa kirjoittanut 700 merkintää, eli keskiarvoksi tulee joku reilut 200 juttua vuodessa, eli nelisen kertaa viikossa. Tarkoittaa siis merkintä muutaman päivän välein, joskus tiuhemmin, joskus harvemmin.

4. Tunnetko syyllisyyttä tms. jos et ehdi blogata? Miksi? En. Pidemmän päälle kaivelee, jos ei ole vähään aikaan kirjoitellut ja sitten voi kaivaa tikusta asiaa, mutta yleensä ottaen tahti pysyy asiallisena ilman syyllisyydentuntoa.

5. Bloggaatko vai blogaatko, miksi? Ehdottomasti bloggaan. Blogaaminen on kielikorvan vastaista. Jos rokkaan, niin bloggaan.

6. Mitä laskuria käytät? Kuinka monta kävijää (ei latausta) blogissasi käy sivulaskurisi mukaan keskimäärin päivässä? Virittelin joskus SiteMeterin, mutta käytän myös palvelimen omia tilastoja. Tässä blogissa käy keskimäärin 125 kävijää päivässä, Gameblogissa 112. Että sitä luokkaa, olisivatko kohdallaan.

7. Kuinka monta lukijaa sinulla on blogilista.fi:n mukaan (jos olet kirjautunut sinne)? Gameblogilla 18, tällä blogilla 51. Bloglinesin kautta Gameblogia lukee 74 ja tätä blogia neljä käyttäjää. Gameblogin lukijat ovat enimmäkseen ulkomaalaisia.

MUIDEN BLOGIT

1. Luetko muiden blogeja? Jos luet, miksi luet niitä? Luen, tilauslistallani on joku 150 blogia tai uutislähdettä. Luen erilaisista syistä: ihmisten elämän seuraaminen (sukulaiset, kaverit, muuten vain kiinnostavat ihmiset), harrastukseen liittyvä kiinnostus (peliblogit), yleinen viihde (muut). Jatkuvasti päivittyvät blogit ovat hyvä julkaisumuoto, blogin seuraaminen Bloglinesin avulla on helppoa ja mukavaa. Tavallisilla nettisivuilla ravaaminen on vaivalloisempaa.

2. Koska aloitit blogien lukemisen? Samoihin aikoihin kuin bloggaamisen itse, luulisin. Varsin pian piti päästä itsekin väsäämään.

3. Kuinka monta blogia sinulla on blogilistallasi (jos et käytä blogilistaa: kuinka monta blogia seuraat)? Tarkistetaanpa nyt: Bloglinesissa 154 virtaa, Blogilistalla yhdeksän. Nämä ovat pääasiassa sellaisia, joita ei voi Bloglinesin kautta lukea.

4. Millaisia blogeja luet kaikkein mieluiten? Tuttujen ihmisten henkilökohtaisia blogeja ja lautapeliaiheisia blogeja. Pitää olla kiinnekohtaa omaan elämään, tai vaihtoehtoisesti oikein hyvä kirjoittaja. Yhden puolitutun jutut ovat jääneet lukematta, koska kirjoitustyyli on tylsä, toisen puolitutun juttuja lukee aina ilolla, koska ne on kirjoitettu niin hyvin.

5. Millaisia blogeja luet vähiten? Pelkkiä linkkilistoja en jaksa, niistä riittää Boing Boing. En lue myöskään aivan kamalasti uutisia; niitä saa sanomalehdestä tarpeeksi, pelkän uutisvirran lukeminen on väsyttävää. Lukisin mieluummin paremmin kirjoitettuja juttuja uutisaiheista.

6. Käytkö lukemassa blogeja, joiden tiedät ärsyttävän sinua? Kyllä. Finland for Thought nostattaa verenpainetta säännöllisesti, kiitos täysin vastakkaisten poliittisten katsantokantojen, mutta koska tunnen kirjoittajan, niin pakko sitä on lukea. Jos blogia kirjoittaisi Philin sijasta joku ihan vieras tyyppi, en välttämättä vaivautuisi. Muuten en tiedä montaakaan ärsyttävää blogia, enkä ole halunnut erityisemmin etsiäkään.

7. Luetko etupäässä suomalaisia vai ulkomaalaisia blogeja? Jaa-a, taitaa mennä ulkomaisten puolelle, mutta kyllä suomalaisiakin on paljon. Sillä ei ole oikeastaan väliä, blogeja lukiessa kielellä ei ole väliä, onko suomi vai englanti – ihan yhtä lailla niitä lukee.

8. Ovatko seuraamasi ulkomaalaiset blogit samantyyppisiä kuin seuraamasi kotimaiset blogit? Periaatteessa joo. Useimmat peliblogit ovat ulkomaalaisia, useimmat kaverit taas kotimaisia, sellainen jako tässä on, mutta sekin on ihan olosuhteiden sanelemaa sattumaa.

9. Kuinka usein luet uusia blogeja yrittäen löytää uusia suosikkeja? Toisinaan, joskus tulee seulottua Blogilistaa uusien suosikkiblogien toivossa. Luotan myös lukemissani blogeissa mainittuihin viittauksiin uusia suosikkeja etsittäessä.

INTERBLOGISTISUUS YMS.

1. Onko blogisi blogilistalla (blogilista.fi)? On, on ollut melkein alusta lähtien. En tainnut edes ilmoittaa sitä itse, joku ehti ensin. Ei haitannut.

2. Jos ei ole, miksi? Pyysitkö ettei sitä laitettaisi sinne? En laittaisi uutta blogia ihan heti, koska on tylsää tutustua blogiin, jossa on vain yksi tai kaksi merkintää. Blogia voi arvioida paremmin hieman pidemmän ajanjakson jälkeen.

3. Jos on, miksi? Ilmoititko sen itse sinne? Kuten totesin, en tainnut ehtiä ensin. Olisin kyllä ilmoittanut, jo palvellakseni lukijoita; onhan blogin lukeminen Blogilistan kautta huomattavasti helpompaa.

4. Kuinka usein käyt seuraamassa oman blogisi sijoitusta top- tai hot-listalla? Aikoinaan enemmänkin, kirjoitin jopa ohjelmankin, joka lähettää listasijoitukset sähköpostiin joka viikko, mutta nykyään ei kyllä kiinnosta pätkääkään. Varsinkaan, kun en todellakaan mahdu mihinkään topsataan. Tarkistin ihan tätä varten nykyisen sijoituksen: tällä blogilla 223, Gameblogilla 545.

5. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on noussut top- tai hot-listalla? Ei liikuta. Ehkä kyse on tietynlaisesta kypsymisestä. Tiedän, että blogilla on lukijoita, sitä ei tarvitse enää murehtia. Minua ei lopulta liikuta, moniko blogia käy lukemassa. Enemmän välitän siitä, saanko kommentteja ja linkataanko blogiini – ne ovat paljon konkreettisempia osoituksia ihmisten kiinnostuksesta. Blogilistan lukijamäärä ei enää lämmitä sydäntä.

6. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on laskenut top- tai hot-listalla? Kts. yllä. Ei liikuta.

7. Kommentoitko muiden blogeja näiden kommenttiosastolla? Toisinaan. Kommentoinnissa hieman vaivaa se, että jos kommentoi, pitää käydä seuraamassa, vastataanko kommenttiin. Joskus jaksaa, ja olen jopa käynyt kiivasta keskustelua edellämainitun Finland for Thoughtin kommenttiosastolla. Mieluiten kuitenkin kommentoin omassa blogissani, jos on enemmän sanottavaa. Jos heittää alkuperäiseen merkintään TrackBackin, pysyy keskustelu koossa. Harmi vain, että TrackBack ei ole oikein saavuttanut sellaista suosiota, minkä se ansaitsisi.

8. Missä blogissa kommentoit kaikkein useimmin? Kommenttejani taitaa olla eniten Finland for Thoughtissa. Toinen, johon olen kommentoinut useamminkin on Inconsequential Ruminations.

9. Millaisia viestejä/asioita kommentoit kaikkein useimmin? Niitä, joissa Phil on ihan väärää mieltä asioista. Siis aivan kauhean väärää mieltä, käsittämättömiä mielipiteitä sillä on harva se päivä, ei niitä kaikkia ehtisi millään kommentoida.

10. Kommentoitko muiden blogeja omassa blogissasi? Millaisissa tilanteissa / mistä aiheista / mitä blogeja? Toisinaan, ja tämä on minulle tosiaan mieluisin tapa kommentoida. Tämäntyyppistä kommentointia harrastan useimmiten Gameblogissa, mutta en sielläkään kovin usein. Olen tuuminut, että pitäisi enemmän – viittausten verkosto blogien välillä on kuitenkin hyvä juttu, keskustelujen synty ei olisi ollenkaan paha asia.

11. Tuntuuko sinusta siltä, että ”blogistanissa” (suomalaisten blogikirjoittajien / -lukijoiden yhteisö) on olemassa sisäpiiri? Varmasti on useitakin sisäpiirejä. Yksi sisäpiiri on varmasti vanhojen pitkän linjan toisensa tuntevien bloggaajien sisäpiiri, sitten neuleblogeilla on varmasti oma sisäpiirinsä. Bloggaavat kaveriporukat muodostavat sisäpiirejä ja niin edelleen.

12. Tunnetko kuuluvasi sisäpiiriin? Miksi / miksi et? En erityisemmin. Gameblog kuuluu lautapeliblogien blogosfääriin, mutta en koe sitä niinkään sisäpiiriksi kuin aiheeksi, koska kaikki tietämäni lautapeliblogit muodostavat melko hyvin yhteenlinkitetyn kokonaisuuden. Joku pieni sisäpiiri on varmaan Melankolia.net:n blogeilla (tämä, Menopaussi, Lorem Ipsum ja Kari Haakana), mutta ei sekään oikein missään näy.

13. Käytkö blogitapaamisissa? Miksi? En käy. Voisin ehkä poiketa, jos Tampereella olisi sopivaan aikaan ja paikkaan, mutta tuskin sittenkään… En viihdy muutenkaan vieraiden ihmisten seurassa, enkä oikeastaan tunne blogien kautta tuttuja ihmisiä niin tutuiksi. Gameblogissa heitin ilmaan ajatuksen lautapelibloggaajien tapaamisesta Essenin lautapelimessujen yhteydessä – tiedä vaikka siitä tulisi jotain. Mutta ihan valtavaa innostusta toisten bloggaajien tapaamiseen ei ole – ennemmin olen kiinnostunut muuten tuntemieni ihmisten blogeista kuin tuntemaan ihmisiä, joiden blogeja luen. Jos siinä nyt on mitään järkeä.