No niin, nyt päästiin telkkaristakin katselemaan Big Brotherin alkua. Vähän tuntui menevän kiireeksi kilpailijoiden toimittaminen taloon, alkuun otettiin rauhallisemmin, mutta sitten tahti kiristyi pahasti.

Hyvältä näyttää. Talo on hieno, ihan kuin ulkomaillakin, ja kilpailijat vaikuttavat kiinnostavilta. Useampikin pisti silmään hauskoina, miehistä Timo ja Antti S., naisista Minna ja Tiina… Mutta muutkin vaikuttavat hyviltä kilpailijoilta. Vielä oltiin niin kaveria, toivottavasti jotain konfliktiakin syntyy.

Saamme Johannan vanhemmilta digiboksin lainaan, taidamme päästä sittenkin katselemaan 24/7-kanavaa. Täytyy nyt vielä katsoa, jäi vähän epäselväksi, maksaako se kortti vain sen 25 euroa vai tuleeko siihen lisäkuluja. Jos hinta on 25 euroa, kanava on varma hankinta.

Aina olisi nettiversio, mutta Maikkarin nettitv on yllättäen Windows Media Playerille tehty, eikä siten toimi erityisen hyvin (siis ollenkaan) Macilla. Mutta mikäs siinä, potentiaalisia asiakkaita poissulkiessa.

Eiköhän tästä tule mainio tv-elämys, vaikka juontajat jäävätkin pahasti jälkeen Davinasta. Olisipa Suomessakin ihq-Davina!

Big Brother alkaa tänään! Odotettavissa siis BB-juttuja bloginkin puolella, ellei tuo ole syystä tai toisesta täysi floppi. Tuskin.

Näin heti alkajaisiksi harmittaa tosin se, että homma alkoi jo eilen, vaikka ensimmäiset tv-lähetykset tulevat jo tänään. Englannin BB:ssä tuo alku oli isompi spektaakkeli, miksei sitten täällä? Noh, ehkä se siitä.

Ainakin puitteisiin on panostettu. Big Brotherin kohdalla on ainakin aika turhaa vetää sitä virttä, että tosi-tv:tä tehdään halvalla ja vähällä vaivalla – taitaa Big Brother kuitenkin olla sieltä kalliimmasta päästä kotimaisia tv-tuotantoja.

Katselimme viikonlopun puitteissa useammankin elokuvan; Makuunin tarjonta oli taas vaihteeksi todella runsasta. Hyvä niin, usein ei löydä yhtikäs mitään kiinnostavaa.

Boogeymanin kohdalla odotimme perustyypillistä kauhupätkää, mutta saimme pettyä. Eipä tämä niin kummoinen ollut, sellaista parin tähden tympäisyä.

Barry Watson pääosassa oli erityisen kehno. Miehestä ei irronnut niin mitään fiilistä tai tunnetta. Tyyppi vain patsasteli suu auki sanomatta mitään, kunnes tuli taas kamala pakko sännätä jonnekin selittämättä mitään.

Juoni oli tylsä ja erikoistehosteetkin latteita. Loppu varsinkin oli totaalinen antikliimaksi. Huh. Harvinaisen kehno tapaus, ei voi muuta sanoa.

Steve Zissoun vedenalainen maailma ohitti Tampereen teatterit, vaikka Plevnassa oli pitkään iso pahvimainoskin. No, ehkä se vielä tulee, mutta elokuva ehti Makuuniin ensin, emmekä jääneet odottamaan.

Pitkä odotus kannatti: elokuva on ensiluokkaista tavaraa, kaikin puolin. Erinomaiset näyttelijät (Bill Murray loisti, mutta muutkin olivat todella hyviä), nerokas käsikirjoitus, näyttävä toteutus… Kaikki toimi.

Äh, tästä on niin vaikea sanoa mitään, kun ei kuitenkaan voi kehua tarpeeksi. Käsikirjoituksessa oli todellisia komiikan helmiä, upeaa pokerinaamahuumoria. Ehdottomasti näkemisen arvoinen tapaus, tämän voisi melkein ostaa itsellekin, vaikka muuten tuleekin ostettua elokuvia harvakseltaan.

Kinsey oli mielenkiintoinen elokuva seksitutkimuksen pioneerista. Elokuva oli selkeästi myötämielinen Kinseytä kohtaan, kuvaten tämän urheana tiedemiehenä taistelemassa pimeyden voimia vastaan. Ihan hieno sankarin malli minun mielestäni.

Näyttelemistä on syytä kehua. Pidin kovasti Liam Neesonista Kinseynä ja Laura Linneystä Kinseyn vaimona. John Lithgow oli vähän erityyppinen kuin yleensä Kinseyn isänä.

Eipä Kinseyssä juuri toimintaa ole, eikä niin suurta draamaakaan. Elokuva valottaa kuitenkin Kinseyn elämää ja työtä dokumentinomaiseen tapaansa, mikä on ihan kunnioitettava tavoite. Kinsey teki kuitenkin paljon hyvää ihmisen seksuaalisuuden tutkimukselle, vaikka hänen metodeistaan ilmeisesti kiistellään Amerikassa edelleenkin.

Charles Mansonista kertovaa Helter Skelter -leffaakin yritettiin katsoa, mutta lopetimme illalla puoleen väliin, emmekä katsoneet tarpeelliseksi jatkaa aamulla. Tylsä, pahuksen tylsä elokuva, noinkin jännittävästä aiheesta.