Mitä tässä kuvassa tapahtuu? Selityksiä kaivataan.
Kevätyllätys
Odottamaton palkansaanti on aina kivaa. Enhän minä yhtään muistanut, että kirjastolta maksavat vielä palkkaa maaliskuulta. Jee!
G
Seminaarityössäni menee vähän muutakin kuin etusivu uusiksi. Tutkiessani tiedonhakujen tarkempia tuloksia analyysia varten, huomasin, että eräajotiedostoissa on ollut virheitä. Tutkin sanakirjasta löytymättömien sanojen sumeaa kääntämistä kieltenvälisessä tiedonhaussa. Sen sijaan, että käännösvastineet olisi korjattu jokaisessa kohdassa hakulauseita, korjaus onkin tapahtunut vain jokaisen hakulauseen ensimmäisessä esiintymässä. Seurauksena useimpien kyselyjen tulokset eivät pidä paikkaansa.
Kaikki uusiksi siis ja tämä vain siksi, että käyttämästäni perl-ohjelmasta puuttui yksi g-kirjain.
Amityvillen kauhut
Elokuva piti katsoa, päädyimme vähän tylsästä valikoimasta Amityville Horroriin. Jonkinasteinen klassikko lienee kyseessä, leffa ilmestyi vuonna 1979. Aivan vaikkapa Manaajan tasolle leffa ei kuitenkaan yllä, vaikka samantyyppistä katolista kauhua onkin, ja vieläpä tositarina.
Paholaisen riivaama talo on ihan kelpo aihe kauhuleffalle, mutta Amityville Horror ei aivan täysin purrut. Kauhua rakennellaan hiljakseen ja ihan tyylikkäästi, mutta liiankin rauhallista tahtia; elokuva voisi hyötyä tiivistyksestä. Loppuun jää sitten kliimaksinmentävä aukko. En paljasta, miten siinä sitten kävi, mutta odottamattoman lattea ratkaisu elokuvassa oli.
Ratkaisu tietysti on mikä on, sillä elokuva perustuu tositapahtumiin. Toiselta DVD:ltä löytyvä dokumentti osoittautuikin elokuvaa kiinnostavammaksi. Tapaus on jäänyt vieraaksi, en tiedä, onko Amityvillen kummitustalo ylipäätään Suomessa tuttu juttu vai onko vika tapahtuma-ajassa ennen allekirjoittaneen syntymää. Joka tapauksessa talossa tapahtui kuusi uhria vaatinut verinen murha, jonka jälkeen uusille asukkaille alkoi silkka helvetti.
Dokumentissa nähtiin erilaisia henkimaailman asiantuntijoita vuoroin vakuuttamassa ilmiöiden aitoutta ja vuoroin syyttämässä toisia huijareiksi. Rahaa oli ilmeisesti pelissä, samoin henkilökohtaista loanheittoa puolin ja toisin. Meedioiden todistuksiin en usko hetkeäkään, mutta mitä talossa tapahtui, on muuten melkoinen mysteeri. Myöhemmät asukkaat ovat viihtyneet, kuulemma, mutta kärsivät tungettelevista pällistelijöistä.
Jännä tapaus, kaikin puolin, mutta vähän tylsä elokuva.
Hyvää musiikkia
Viime aikoina on vastaan uinut vähintäänkin kohtalaisen mukava määrä hyvää musiikkia. Nick Caven B-Sides & Rarities -laatikko on yksinkertaisesti huikea: laatikko on täynnä hyviä biisejä. Cavella kun on riittänyt hyviä kappaleita sinkkujen b-puolille asti. Joukossa on muutenkin ihan kiinnostavaa tavaraa. Suositellaan muillekin, kuin kovimmille faneille.
PMMP:n uusi levy Kovemmat kädet on merkittävästi parempi kuin mitä Rusketusraitojen perusteella voisi päätellä. Kuriositeettina mainittakoon vaikkapa kappale Maria Magdalena, jolla ei voi olla olematta jotain yhteyttä Mana Manan samannimiseen klassikkoon. Ettei vain olisi laulun kertojaminä nimenomaan se mielisairaalaan joutunut tyttö? Jännä levy, joka tapauksessa.
Morriseyn Live at Earls Court on hyvä live. Uudet suosikit ja hyviä Smiths-hittejä, eipä sitä muuta kaipaa. Mies on elämänsä kunnossa. Johnny Marrilla ei taida mennä ihan yhtä vauhdikkaasti?
Liekin uusin, Rajan piirsin taa, on jälleen kerran edellistä parempi. Nimibiisi on huikea, ja muutenkin levy on erinomainen.
Mainitaan nyt vielä Tori Amosin The Beekeeper, joka on oivallinen, ja Placebon kaikki levyt, jotka ovat ihania.
Tulevista levyistä mainittakoon Garbagen uusi (Bleed Like Me), joka kuulostaa siinä määrin hyvältä, että se on pakko-ostos. Maija Vilkkumaan ensi keskiviikkona ilmestyvä löytää sekin tiensä kokoelmiimme melkoisella varmuudella.