Katselimme toissailtana Stepfordin naiset, uuden version. Vanhasta ei ole tietoa, mutta uusi ei valtavasti vakuuttanut. Elokuvan idea "ihanneyhteisöstä", jossa miehet ovat miehiä ja naiset täydellisiä oli ihan toimiva ja kiinnostava, mutta lopulta toteutus ontui ja pahasti. Pisteet kuitenkin Stepfordin luomisesta – koko pastellinsävyinen maailma on todella vaikuttava ja huolellisesti viimeistely luomus. Harmi vain, ettei elokuva yllä tapahtumapaikkansa tasolle.

Eilisen illallinen-ja-elokuva-paketin elokuvana toimi The Machinist (illallisen osaa toimitti Pizzeria Napoli, kun viime viikolla kävimme Manhattanissa pihveillä – hyviä molemmat, perusravintoloiden parhaimmistoa). Laatuelokuvaa katsomassa taisi olla alta kymmenen katsojaa, tosin torstai-ilta ei taida olla muutenkaan mikään huippuilta, mutta sittenkin – tätä suosittelen ehdottomasti.

Keskitysleirivangin näköiseksi itsensä laihduttanut Christian Bale tekee varsin vahvan pääosan elokuvassa, joka voisi olla omaperäinen ja nokkela, ellei esimerkiksi Mementoa olisi koskaan tehty. Vaan eipä tuo mitään – omaperäisyys on hyväksi, mutta ei suinkaan pakko. Elokuvassa on nokkelia ideoita ja hyvin keksitty juoni, joten kokonaisuus toimii hienosti.

Juonesta en kerro mitään, etten spoilaa – ihan nokkela käänne siihen oli joka tapauksessa saatu ja onneksi loppuun vielä iskevä selitys. Elokuvan varsin hämärät tapahtumat saivat lopuksi tyydyttävän ja tyylikkäästi kaikki langat pakettiin vetävän loppuratkaisun, ilman että loppu olisi ollut jotenkin lattea tai huono. The Machinist on ankean tunnelmansa ansiosta ehdottomasti näkemisen arvoinen jännityselokuvista (ja erityisesti Mementon tyyppisistä kikkaelokuvista) pitäville.

Viikonlopun elokuvina katseltiin Alien vs Predator, jossa ihmisparat joutuvat kahden klassikkotappajan väliin. Elokuvan asetelma oli aika mielenkiintoinen – en kerro, miten, mutta aika nokkelalla tavalla suosikkihirviöt oli kuitenkin saatu vastakkain. Muuten elokuva oli kuitenkin melkoisen tyypillistä erikoistehostetoimintaa. Katsoihan sen, mutta toiste ei tarvitse nähdä. Ensimmäistäkään kertaa en pidä mitenkään välttämättömänä. Ainakin Aliens-sarja on merkittävästi parempaa katseltavaa kuin tämä tusinatuotos.

Toisenlainen kauhujuttu oli tositapahtumiin perustuva pienen budjetin Open Water. Siinä sukellusretkelle lähtevä pariskunta jää avomerelle yksin. Ihan vaille seuraa ei tarvitse sentään olla; meressä on monenlaista elävää, joiden kanssa voi puuhastella. Vaikkapa hait. Tämän elokuvan hait ovat vieläpä ihan oikeita sellaisia erikoistehosteiden sijaan.

Varsin pienin aineksin Open Water on kasattu, eikä tulos ole ollenkaan huono, varsinkin kun elokuvasta on ymmärretty tehdä melko lyhyt (tiivis 80 minuuttia). Ei se erinomainenkaan ole, mutta ahdistava elokuvasta on saatu. Jos meri tuntuu pelottavalta, kauhujaan voi vahvistaa tällä perin inhimillisellä ja synkällä elokuvalla.