Tärvelin eilen yöuniani Kyöpelit-gaalassa. Aiheesta enemmän Pelimerkintöjen puolella, mutta todettakoon täälläkin, etteivät hienot gaalajuhlat ole lainkaan minun alaani. Olin vähän pihalla ja palloilin enimmän osan ajasta itsekseni. Eipä ole minusta jututtamaan tuntemattomia sulavasti. Vaikka joitain paikalla olleita nimeltä olisin tietänytkin (esimerkiksi Pelit-lehden toimitus), nimien ja naamojen yhdistäminen olikin vaikeampi juttu. Pelit-lehden toimittajista tunnistin vain Turusen, muista julkkiksista Playn Miika Huttusen.
Taikanappi
Haluatko linkittää tähän blogiin tyylikkäästi? Lisää vain sivuillesi seuraava koodinpätkä:
<a href="https://www.melankolia.net/" title="Mikko Saari : Elämä ja mielipiteet"><img src="https://www.melankolia.net/kuvat/mikkosaari.png" width="80" height="15" alt="Mikko Saari : Elämä ja mielipiteet" border="0" /></a>
Tuloksen pitäisi näyttää tältä:
Voit kopioida napin itsellesi, mutta minunkin sivuilleni saa linkittää (nappi on varsin vaatimattoman kokoinen). Minun sivuiltani linkitetty nappi sitä paitsi vaihtaa väriään, jos blogin väritys sattuu joskus vaihtumaan.
Jos mielit vastaavaa nappia itsellesikin, Adam Kalseyn napintekokone auttaa.
Lehtitilausten taikaa
Näin se käy: soitin eilen Pelit-lehden tilaajapalveluun ja ilmoitin lopettavani kestotilauksemme lehden korkean hinnan vuoksi. Asiakaspalvelija ilmoitti heti, että hinta voidaan puolittaa, mihin suostuin ja nyt tilaus jatkuu puoleen hintaan. Hinnan puolittaminen onnistui kuulemma vain tämän kerran, mutta luulenpa, että ensi vuonnakin selvitään alennushinnalla. Jos ei noin kätevästi, niin sitten lopettamalla tilaus tyystiin. Viimeistään seuraavalla viikolla alkaa puhelin soida ja lehtimyyjät tehdä tarjouksiaan. Jos vaikka taas saisi pelin.
Pelaajan kohdalla tilauksen päättyminen tiesi soittoja, olisi saanut isosta pelivalikoimasta valita haluamansa pelin. Olivat huonoja, muuten tilaus olisi voinut jatkuakin. Mikrobitistäkin soiteltiin ja tarjottiin puolitettua hintaa ja eilen taas tuli puolihintaa tarjoava mainoskirje. Tyhymä se on, joka tällaisessa aggressiivisen kilpailun täyttämässä ilmapiirissä täyttä hintaa lehdestään maksaa, sanon minä, ja nautin tarjoushintaan saadusta lehdestä seuraavankin vuoden.
Tarkkaan ajoitettu sairastuminen
Viikonloppua väritti pikainen sairastuminen. Lauantaiaamuna iskenyt tauti oli jo sunnuntaiaamuna poissa. Harmi vain, että olin viikonloppuna viettämässä jokavuotista peliviikonloppua Ryyttyjen residenssissä. Jouduin poistumaan siis kesken mitä parhaimpien pelien, vaan minkäs teet – sen kaliiberin pelejä, joita me pelaamme, ei kipeänä pelata. Viimeinen ennen lähtöäni pelaama peli, tiukka Age of Steam -matsi ainakin oli kuumeisena aika huuruista menoa. Ei ihme, että hävisin.
Onkohan vaivan syy psykosomaattinen, tämä kun ei ole ainoa kerta kun olen sairastellut pelitapahtumissa. Pitkien puukkojen kesäyö jäi kerran kesken sairastumiseen ja toinen käymistäni Lahden peliviikonlopuista meni infernaalista flunssaa potien. Perin harmillista. Essenissä olisi syytä olla terve.
Into the Mirror (Geoul sokeuro)
Eilen löysimme Makuunista uuden kiinnostavan Asian Vision -julkaisun. Sarjassa julkaistaan muutakin, mutta meitä kiinnostaa erityisesti aasialainen kauhu. Into the Mirror on etelä-korealainen kauhuelokuva tavaratalosta, jossa tapahtuu epäilyttäviä kuolemantapauksia, jotka tuntuvat liittyvän peileihin.
Kauhuelokuvana Into the Mirror ei ollut täysi menestys, sillä se ei ollut erityisen pelottava. Jännittävä sentään. Tarina oli käänteineen oikeastaan aika mielenkiintoinen, mutta toteutus tökki hieman. Lähes kaksituntista elokuvaa olisi ehkä voinut tiivistää jollain tapaa. Pääosan esittäjä Ji-tae Yu oli jotenkin vähän vaisu. Onneksi elokuvassa oli harvinaisen terävä loppu, joka jätti todella hyvän fiiliksen elokuvan päätteeksi. Tylsemmällä lopulla arviokin olisi voinut olla kehnompi. Nyt lopputulos on hyvä, mutta ei loistava.