Katsoimme aiemmin Kuolleiden aamunkoiton ja nyt oli vuorossa alkuperäinen versio. Jouduimme heti vaikean valinnan eteen: Romeron alkuperäinen versio vai Dario Argenton euroleikkaus? Valitsimme Romeron, mutta kaduimme, kun tajuntaan upposi, että elokuva kestää todellakin yli kaksi tuntia.

Siinä missä uusi versio oli dynaaminen, vauhdikas ja jännittävä, Romeron alkuperäinen oli pitkäveteinen, jaaritteleva ja hölmösti huvittava. Zombiet olivat typerän näköisiä eivätkä millään tavalla pelottavia. Valitettavasti Dawn of the Dead ei toiminut edes komediana. Elokuvalla oli hyvätkin hetkensä, mutta niitäkin oli yleensä ottaen venytetty aivan liikaa.

Suosittelen ehdottomasti pitäytymään uusintaversiossa.

Vielä muuten ehtii mukaan eilen SubTV:llä alkaneeseen Toinen kierros -sarjaan. Sarjan sävy oli vähän auki, mutta nokkelaksi ja monisävyiseksi komediaksihan se paljastui. Hyvien brittisarjojen ystäville kyseessä on varma valinta.

Eilen katselimme lisää Play-tilauksen elokuvia: Kauhun kierre eli Don’t Look Now on klassikko vuodelta 1973. Elokuva kertoo pariskunnasta, joka menettää tyttärensä onnettomuudessa. Myöhemmin he työskentelevät Venetsiassa, jossa he kohtaavat meedion, joka välittää heille terveisiä tyttäreltä. Siitä alkaa hyvin epämääräisten tapahtumien ketju, joka saa järkyttävän loppuhuipennuksen.

DVD ei valitettavasti ole mitään huippuluokkaa. Varsinkin elokuvan ääni oli välillä niin surkeaa tasoa, että puheesta oli vaikea saada selvää. Kuulovikaisille tarkoitettuja englanninkielisiä tekstityksiäkään ei ollut tarjolla, niille olisi toden teolla ollut tarvetta. Kuvanlaadun heikkous annettakoon anteeksi.

Elokuvan kauhuanti oli kohtalaista. Venetsian kujat ovat erittäin tunnelmallinen tapahtumapaikka ja elokuvassa oli tiettyä eleganttia synkkyyttä. Loppua kohden tunnelma alkoi muutenkin kiristyä, mutta lopulta juoksentelua paikasta toiseen oli vähän liikaa ja elokuvan kliimaksi oli vähän nolo. Yritys hyvä kuitenkin. Daphne du Maurierin kirjan voisi lukea, jos se joskus vastaan tulisi.

Kauna oli positiivinen yllätys. Ehkä se, että elokuvan ohjasi alkuperäisen version ohjaaja (eikä Sam Raimi, kuten luulin), vaikutti, mutta tyylikästä jälkeä tämäkin versio joka tapauksessa oli. Pisteitä heruu ehdottomasti siitä, että vaikka kaikki päähenkilöt olivatkin amerikkalaisia, tapahtumat sijoittuivat Japaniin. Talo, johon tapahtumat keskittyivät ei ollut sama, mutta lähes identtinen.

Muutoksia oli tehty. Yksi turhan mutkikas juonenpätkä (Toyamat) oli leikattu pois ja korvattu uudella vähemmän kiinnostavalla (joka selitti alkuperäisten murhien taustan, mikä japanilaisessa versiossa jäi mysteeriksi). Tapahtumia selitettiin jonkin verran alkuperäistä versiota enemmän ja suoraviivaisemmin. Alkuperäisen version Rika oli aika selvästi päähenkilö, mutta tässä Sarah Michelle Gellarin esittämällä Karenilla oli merkittävästi vahvempi rooli.

Juonimuutokset olivat aika ok, lukuunottamatta loppukohtausta. Siinä alkuperäisen elokuvan paljon mielenkiintoisempi loppu latistettiin pahasti. Alkuperäisversiossa henget eivät olleet yksiselitteisen pahoja hirviöitä, toisin kuin jenkkiversiossa. Tympeää. Elokuva oli kuitenkin pelottava ja alkuperäisversiossa niin tärkeä äänipuolikin oli kunnossa.

Tässä kävi samoin kuin Ringien kanssa, mutta toisinpäin. Nyt alkuperäisversio oli rikkaampi ja vaikuttavampi. Kauna ei ole huono elokuva, mutta alkuperäinen versio on parempi. Arvioin remaken Movielensissä 3,5 tähteen, kun alkuperäiselle annoin 4,5.