Odota pimeää

Nyt on aika purkaa bloggaamatta jääneitä tapahtumia. Kävimme lauantaina Tampereen työväen teatterissa katsomassa Odota pimeää. Riku Suokkaan ohjaama ja Frederick Knottin käsikirjoittama trilleri on filmattu 1967 (Wait Until Dark) jolloin pääosassa nähtiin Audrey Hepburn.

Aivan samanlaista tähtien loistoa ei Työväen teatterissa nähty, mutta kelpo näytelmä kuitenkin. Näytelmässä pimeys on merkittävässä osassa ja synkimmillään näytelmää esitettiinkin yhden sytkärin valossa. Pimeys tiivisti tunnelmaa lopussa tehokkaasti ja klassisen oloinen trilleri saikin varsin huikean lopun. Näyttelijäntyö oli tasokasta, varsinkin Kristiina Hakovirta loisti rikollisten puuhien keskelle joutuvana sokeana naisena.

Tuomio on selvä: kannattaa käydä katsomassa, jännää teatteria on luvassa.

Julkaistu
Kategoria(t): Kulttuuri

Muutto on tapahtunut

Movable Type on astunut valtaan. Muutto on vielä hieman vaiheessa, eikä valmistu kokonaan vielä vähään aikaan. Tiedossa on muun muassa se, että blogin sisäiset linkit osoittavat vanhaan blogiin (jota pidän toistaiseksi pystyssä käytännön syistä). Muista outouksista saa ilmoittaa. Etusivun toiminnallisuus on alasivujen XML-virtojen puutteen vuoksi vielä hieman vajaa, mutta tämän puutteen korjaan heti, kun saan tekniset ongelmat hoidettua. Nyt oli tärkeintä saada uusi blogi pystyyn, vapaapäivänä ehtii säätää isoja kaaria. Töissä voi sitten fiksata pikkujuttuja… Niin, jos jollain lukijalla sattuu olemaan kolmosversio XML::RSS::Parserista, ottaisin sellaisen mieluusti.

RSS-lukijat voisivat vaihtaa osoitteekseen vaikkapa https://www.melankolia.net/index.xml – vanhaa Nucleuksen aikaista xml-rss2.php-tiedostoa tuen toistaiseksi, mutta vaihto uuteen osoitteeseen on silti ihan järkevä veto.

Muutto

Elämä ja mielipiteet hiljenee hetkeksi. Toivon mukaan jo tänään saan avattua uuden, Movable Typellä toimivan blogin. Suuria muutoksia ei ole luvassa, mitä nyt ulkoasu menee taas vaihteeksi uusiksi. Niin hieno kuin uusi Nucleus onkin, ei se pärjää Movable Typelle.

Blondin kosto

Vähän menee käänteisessä järjestyksessä, mutta menkööt. Blondin kosto 2 katseltiin joskus kuukausi sitten, nyt oli vuorossa telkkarista tullut alkuperäinen Blondin kosto. Samaa pinkkiä huttuahan se oli kuin kakkonenkin, mutta Johanna (ja terve järki) oli oikeassa: ykkönen on kakkosta jonkin verran parempi (tähän väliin kuuluisi kai luetella edeltäjiänsä parempia jatko-osia, mutta annetaanpa sen kuitenkin olla). Reese Witherspoon oli tälläkin kertaa koko elokuvan pelastava tekijä, huonommalla pääosanesittäjällä Blondin kosto olisi lässähtänyt pahasti. Kelvollista viihdettä, kaikin puolin.

Shakkikone

Thinking Machine 4 on taideteos, joka pelaa Shakkia. Shakinpelaajana se ei ole kummoinen, keskivertopelaajallakin pitäisi olla mahdollisuudet voittaa se. Siinä on kuitenkin kiinnostavaa se, että tekoäly havainnollistaa ajattelupolkujaan visuaalisesti. Jälki on kaunista ja mielenkiintoista. Kannattaa kokeilla!

(via Inconsequential Ruminations)

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit